Ja kertailla, että mitä tässä on viimeaikoina oikein tapahtunut...:) Millonkas sitä on tullut viimeks kirjoteltua... Hmm... En edes muista. Tsekkaampa siis...! Kolme viikkoa on ehtiny tässä vierähtää kuin siivillä...O_o Huhhuh! Meneepä aika tosi nopeesti...:P Mutta voisin vähän kertoa, että mitä sitä on tullut tehtyä kun en ole kirjoittelemaan kerinnyt lainkaan;
Tässä välillä on ehtiny olla kokeita kyllä aikamoinen läjä ja niistä on kyllä tullu ihan hyviä numeroita. Biologia, matematiikka, kemia, uskonto, äidinkieli ja sekä matematiikan, että englannin valtakunnalliset. Englannin valtakunnallisesta sain 8 ja suullisesta osuudesta 10!!! :D Pakko olla ylpeä itsestään kun tuommosen suorituksen itselleen sai meriitteihin...:)
On tuon oman rakkaankin kanssa ehtinyt viettää ihanan paljon aikaa...<3 Ja tulihan tuossa 14. huhtikuuta täyteen sellainen etappi kuin 3 kuukautta yhdessä! :') On se niin suloista kun on ihminen ihan pöpinä toisen takia!
Koulussa on myös kokeiden lisäksi tapahtunut yhtä jos toista;
Viikolla 15 (8.-12.4.) oli tukioppilaiden pitämä ja järjestämä väriviikko. Väriviikolla oli ideana kunakin päivänä pukeutua kyseisen päivän väreihin. Värikkäästä pukeutumisesta sai pisteitä ja eniten pisteitä kerännyt luokka voitti aina sen päivän. Väreinä olivat:
Maanantai: Keltainen
Tiistai: Vihreä
Keskiviikko: Ruutu, raita, pilkku, kukkakuosi yms.
Torstai: Punainen/pinkki
Perjantai: Sininen
Mutta väriviikko meni oikein mukavasti. Minun osuutenani järjestelyissä oli huolehtia aamunavauksista ja tiedotteista keskusradiossa. Ja hyvinhän nekin meni! :D
Sitten se kevään odotetuin kaksi päivää eli musaillat huhtikuun 23. ja 24. päivä Kummun koulun liikuntasalissa. Itse olin koko tiistain järjestelemässä paikkoja ja kirjoittamassa juontoja. Hyvin meni omalta osalta muutamaa pikkumokaa ja isompaakin mokaa lukuunottamatta. Mutta pääasia oli se, että oli niin hemmetin hauskaa ja mukavaa! Ja nostalgista... Viimenen musailta peruskoulun aikana...O_o
Tuolla musailta viikolla meillä oli myös saksasta vaihtari, jonka kanssa sai sitten hieman testailla omaa englantiaan ja oppia saksaa. Mukava viikko oli vaikkakin välillä kielimuuri oli hieman hankalaa saada murretuksi...:)
Ja sitten tälle viikolle: (jota onkin ehtinyt kulua jo yksi vuorokausi ja 20 tuntia x))
Meillä on tällä viikolla koulussa kevätilo-viikko, jonka tavoitteena on tuoda koulun kevään arjen puurtamisen keskelle hieman helpotusta ja kevennystä. Minulla on taas tehtävänäni hoitaa aamunavauksia ja tiedottelemista.
Huomennahan on sitten vappu ja tänään vappuaattona oli koulussa hirmunen härdellipäivä...:)
Tulevana viikonloppuna saakin sitten olla oman mussukan kanssa ihan vaan kaksisteen kotona ilman aikuisten valvovaa silmää...<3 Ihana weekendi tulossa! :3
Päivän biisin vois tähän laitella vielä lopuksi. Elikkäs siis Juha Tapiota ja minuun todella hyvin uppoava kappale Onnen tähdet.
Kirjastossa istuu aina iltaisin, Lukee siellä lainaamaansa romaanin, Kun kaupat menee kiinni, Se kiertää ostarin, Vielä kerran hidastuvin askelin, Sen naapurit kai tietää, Vaikkei puhu ääneen, Joka loppiainen sukulaiset muistuttaa; Synnyit maailmaan alla onnen tähtien, Ei vastaa sanaakaan, mutta silmät tulta lyöden, Kauniisiin kasvoihin hymyn taistelee, Vielä jonnekkin onnen tähden mä teen, Koulussa sen kirjoitukset ääneen luetaan, Siitä opettajat sanoo aina niin, Tuosta tytöstä me tullaan kyllä vielä kuulemaan, Ja se kirjoittelee niihin aineisiin, Kuinka sunnuntaisin perhe harrastaa, Ja vieraatkin voi tulla kylään ihan milloin vaan,
Tuossa biisissä on vaan niin paljon minua... Se kertoo oikeestaan tosi hyvin siitä miltä välillä tuntuu. Oikeestaan aika pelottavan hyvin! Mutta hyvä biisi...:)
Ulkona on niin ihanan aurinkoista ja paikat alkaa pikku hiljaa sulaa. Jotenkin tulee niin pirtee ja ilonen olo, kun aamulla herää auringonnousuun ja illalla aurinko laskee vasta just ennen kun käy nukkumaan. Tuntuu mukavalta! :)
Tää viikko on menny aikalailla tavallisissa merkeissä. Tiistaina alkoi siis taas koulu loman jälkeen. Illalla perusmeininki teatteriharkkoineen yms. Keskiviikko myöskin aivan tavallisilla uomillaan. Tänään oli taloustietokilpailu ja ihanaa kemiaa...:3 Ainiin! Saatiin vihdoin ja viimein luokkasormuksetkin...:) Ihanasti pääsee 3.6.2028 järjestämään sitten luokkakokousta! :)
Löyty taas yks biisi, jonka sanoista on helppo löytää paljon sanottavaa... Nimetön - Kuuleeko kukaan
Vie mut pois, tahdon paikkaan, jossa hengähtää, Ei riitä vain että sulkee simänsä, kaiken keskellä, Vie pois, polta siltani, kadota jälkeni, Tämä kaupunki vaatinut on osansa, Nyt mun on pakko lähteä, Sillä kuule mun huudot kun jää heikko pettää, En halua paeta todellisuutta, Ainoastaan hengittää,
Välillä on alkanu tuntua siltä, että haluaisi hetkeksi paeta. Paeta mitä? Moni varmaan mietti tuota hetken. Mutta en mie osaa siihen oikein edes vastata. Voin kuitenkin yrittää parhaani mukaan.
Mie luulen, että haluaisin paeta itseäni, omia ajatuksiani ja niiden kehää, joka vaan kiertää ympyrää, eikä löydä päätepistettä tai rauhaa. Välilllä tulee paniikki, pakoreaktio. Silloin haluaa vaan saada ajatukset jonnekkin muualle mahdollisimman äkkiä ennen kuin ehtii liikaa miettiä asioita.
Mutta entäs jos ei ehdi? Silloin tilanne on mitä epämukavin ja ahdistavin. Alkaa miettiä kaikke painostavaa, asioita, joilla ei enää ole minkäänlaista merkitystä. En halua paeta todellisuutta, ainoastaan hengittää. Niin... Miun tarkotus ei oo päästä pois todellisuudesta, joka on kuitenkin tällä hetkellä todella mukava ja aika ongelmaton. Joskus vaan tulee sellanen olo, että haluais hetkeks pois oman päänsä sisältä. Sellanen olo, että ei haluaisi koko ajan miettiä asioita omasta näkökulmastaan.
Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu, Siivet liian suuret tähän häkkiin ja se minua ahdistaa, Näin se maailma keinuttaa omaa lastaan, On siis täysin turhaa olettaa, et muutosta olisi luvassa, Vaikka koittanut olen antaa aikaa,
Kertokoon sanat omasta puolestaan...
Mikäpä tällasta elämää on viettäessä...:) Ollu niin mahtavaa viimesen pari päivää, että en oikein osaa edes kuvaillakkaan! Vois ehkä kertoa, että mitä sitä on tullu puuhailtua.
Perjantaihan oli siis hieman tylsää, mutta oli kiva nähdä sukulaisiakin...:) Lauantaina menin sitten tuon ihanan mussukkaiseni luokse yöksi ja oli kyllä niin ihanaa...<3 Ja eihän se yksi yö riittäny, vaan me saatiin ruinattua se meille vielä sunnuntaina...:3 Oli kyllä sellasta ihanuutta tuommonen, että ei voi sanoa muuta kun iiiiih <3 Maanantaina sitten jouduin luopumaan ihanaisestani ja löhöämään kotona. On kyllä koko päivän ollu niin väsyny ja vetämätön olo, että puuuh...=P Mutta niin hyvä fiilis kun vaan olla ja voi! :)
Että sellanen oli minun pääsiäislomani :) Nyt tässä olis jälellä enää vähän läksyjä ja koululaukun pakkailua. Ai niin ja tietysti hieman datistelua! :D Sen jälkeen se olis oikeestaan vaan nukkumista. Onnistuukohan tuo yksin? :/
Mutta voisi pari hienoa biisiä taas näin lähes traditionaalisesti linkkailla tähän tuolta Youtuben ihmeellisestä maailmasta...:) Viikonlopun aikana paljon kuunneltuja biisejä.
Ekaks Suvi Teräsniskan versio Yön kappaleesta Rakkaus on lumivalkoinen.
Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen, Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen, Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan, Ja tuntea kun lumi peittää koko maan, Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin, Ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin, Aina toivoi paljon mutta saikin enemmän...vaan ei yhtä tiennyt hän...
Yksinkertaisesti vain todella hyvä kappale ja LOISTAVA tulkinta siitä! Tullu kuunneltua monta kertaa niin automatkalla kuin nyt tietokoneellakin...:) Kaunista.
Toisena kappaleena Scandinavian music groupin Hölmö rakkaus. Ihana biisi, joka vaan kertoo jokaisesta tuntemuksesta niin älyttömän hyvin...<3
Viimeisenä biisinä haluan näyttää aivan ihanan TOISEN Yö-coverin Suvi Teräsniskalta. Enkelille. Surullinen, mutta jotain sellaista koskettavaakin siinä on.
On kaikki pois lähteeneet, Jättäneet yöhön yksin kulkijan, On kaikki lähteneet, enää yksin matkaa teet, Kun kaikki pois on lähteneet, Joo, ne rakasti sua niin, Lapsen kasvot meikillä vain peitettiin, Meikki rapistunut on, Ja vain kylmän kohtalon sai lapsi, jota rakastettiin niin, Ja kaiken tämän jälkeen hän on valmis kuolemaan, Itkien hän yössä nuolee haavojaan, Jäljellä on enää arpi vanhan ystävän, Vaikka odotitkin enemmän, Vuodet kuluneet jo on, Joko päättynyt on matkas loputon, Veikö kotiis viimeinkin sen ties vai vieläkö matkalla oot, Oi enkeli vieläkö matkalla oot...
Ihana kappale. Täytyy sanoa. Mutta surullinen. Ja sellainen, että jotkin sanat vaan osuu ja uppoaa aika pahasti...
...olla onnellisia ilman virheitä, nähdä ikuisen valon, rakastaa tuntematta pelkoja hirveitä, kukaan ei jaksa enää, mutta pakko yrittää, mä tahdon elää!
Sanailua tähän pitkäperjantaihin...:) Kuulostaa ehkä raisuilta, mutta pohjalla todella positiivinen ajtusmaailma. Parhaita riimejä ja tekstejä syntyy tunteiden murrosvaiheessa. Yleensä ne syntyy kun mennään hyvästä huonompaan suuntaan, mutta joskus menee näinkin päin. Huonommasta noustaankin parempaan päin, ylöspäin! :)
Tässä loman alettua on ollut aika jännää mietiskellä kaikenlaista. On saanu olla rauhassa. Oikeestaan en ees haluais olla rauhassa, koska alkaa pelottaa, että kävisin miettimään liian syvällisiä ja masentavia asioita. Mutta niin ei oo käyny! Yksinäisyys herättää monia tunteita. Monia vaikeasti käsiteltäviä ja omituisia, ennestään tuntemattomia voimakkaita tunteita.
Ensimmäisenä tulee mieleen haikeus. Mie en osaa ehkä oikein selittää, että mistä tää ''haikeuden'' tunne johtuu. Onko se ikävää, onko se pelkoa muutoksesta? En mie oikein tiedä. Mutta ehkä niin on parempikin. Ei kaikkea tarviikkaan välttämättä tietää. Ihminen on olento, jonka takoitus ei olekkaan tietää kaikkea. Niin mie ajattelen.
Löysin taas uutta ja ihanaa musiikkia itselleni!
Verenhimoiset hirviöt kannoillani, Liian pitkä matka perille, Törmäsin ihmiseen, joka näytti etäisesti tutulta, Sinäkö se olit, kun petti maa jalkojeni alta,
Nää sanat kuulosti ensiks tosi masentavilta ja apaattisilta, mutta niitä pitikin vähän tulkita. Ja sitähän hyvät sanotukset vaatii! :)
Kun tuntuu siltä, että elämässä on kaikki auki, tie on täysin vapaa ja sie saat ite päättää nopeuden ja kulkupelin, niin on aika tyhjän päällä. Edessä ei ole mitään. Sie et tiedä mihin oot menossa ja mitä siellä tekisit. Se tunne voi ahdistaa pahemman kerran. Verenhimoiset hirviöt kannoillani, liian pitkä matka perille. Siltä aina joskus tuntui. Ei tiennyt mitään muuta kuin sen, että joku minnuu jahtaa. Mikä se joku oikein edes oli? Oliko ne muiden ihmisten kommentit ja mielipiteet? Vai oliko ne sittenkin omat harhaluulot ja käsitykset itsestä... Liian pitkä matka perille. Kun ei edes tiennyt, että missä se ''perillä'' oikein on. Mitä ihminen silloin oikein tekee? Lamaantuu. Jää kellumaan virran mukana eikä pyristele vastaan. Törmäsin ihmiseen, joka näytti etäisesti tutulta. Niin minäkin törmäsin. Pariin kertaankin. Ensimmäisellä kerralla kyseinen ihminen nosti miut kuopasta ja antoi uskoa tulevaan. Se ihminen pelasti miut tuholta ja lopulliselta elämänmenolta. Kertoi, että mie riitän just sellaisena kuin olen. Sanoi, että miksi miun pitää jatkaa ja kokeilla mitä tulevaisuus on minuu varten varannut.
Ja voi sitä kiitollisuuden määrää, jonka olen sille ihmiselle velkaa omasta elämästäni. Koska eteenpäin kannatti mennä. Niin hyvää oli tulevaisuus miulle varannu. Toisen nostavan ihmisen, joka halus miut just sellaisena kuin olen. Ihmisen, joka rakastaa vilpittömästi ja ilman kyselyjä. Rakkaan, jota ei koskaan halua menettää... Sinäkö se olit, kun petti maa jalkojeni alta. Sinä se olit.
Asiat vaan liittyy toisiinsa. Ihmiset toisiinsa. Tapahtumat ja sattumat toisiinsa. Kaikelle on syynsä ja kaikella on seurauksensa. MIKÄÄN mitä teet EI OLE merkityksetöntä. Muistakaa ihmiset se. JOKAISELLA TEOLLA JA SANALLA ON MERKITYSTÄTULEVAISUUDESSA...:) Paras suojata silmät, Mua häikäisee niin, Mä en tahdo enää juosta, Ja vilkuilla taakseni, Pitelisit mua hetken, Laulaisit laulun, Mä en jaksa enää juosta, Putoamaan takaisin,
Välillä tuntuu, että nykyinen onni sokaisee. Tulee fiilis, että enkö mie muista millaista joskus oli. Saapuu pelko siitä, että unohtaa miten pahalle ihmisestä voi tuntuakkaan.
Mie en enää halua koittaa paeta menneisyyttäni ja kaikkea, mikä siellä on. Mutta en mie halua sinne enää ikinä palatakkaan. Se ei tee mistän parempaa.
Ihanaa saada purkaa kaikki ulos. Kävin torstaina juttelemassa kuraattorin kanssa ja voi että se tuntu niin hyvältä...:)
Taas olis yks päivä enemmän plakkarissa (ja viikonloppu).
Voishan tässä ensin kertoa vaikka vähän tuosta viikonlopusta! =) Isosleiri alko siis perjantaina Pellinmäessä majoittumisella ja yleisellä infolla. Kotailtiin ja vietettiin iltahartaus... Siinäpä se. Ei ollu perjantai minulle mikään maailman paras päivä, mutta kyllähähn tässä vielä hengissä ollaan! :D
Lauantaina oli kaikenlaista hauskaa ja hulvatonta sekä opiskeltiin kaikenlaisia isosjuttuja. Illalla aivan täydellisen hulppea iltaohjelma ja saunat. Saunan ja iltapalan jälkeen miun piti pitää iltahartaus...O.O Huhhuh kun vähän jännitti! Mutta selvisin !!! =)
Sunnuntaina heräiltiin, syötiin aamupala ja pakkailtiin. Sitten pitikin jo lähtee kirkkoon palmusunnuntain messuun hoilaamaan. Siellä vielä sitten messun jälkeen leirin päätös kirkon kellarissa....=/ Ei oo koskaan kivaa kun leirit loppuu. Ne on yleensä niin kivoja!!! :D
Mutta tänään laskeuduttiin taas arjen ihmeelliseen maailmaan. Ja kammottavaan sellaiseen kun tajuaa, että edessä on aivan hillitön määrä kokeita, valtakunnallisia kokeita ja muuta vastuullista hommaa. Onneks olen ehtiny kirjottaa ruotsin aineen jo loppuun ja äidinkielen mielipidekirjotuskin on jo paremman puolella. Kyllähän se siitä. Tai niin kannattaa itselleen ainakin uskotella...x)
Muutenpa tässä on ollu ihan normaali koulupäivä. Ekaks supertylsät atk-tunnit, sitten bilsaa, matikkaa, terveystietoa ja englantia. Ei siis mitään kovin kummallista tai erikoista.
Tässä on mukavati kulunut ilta ruotsin ainetta kirjottaessa, tallihommia tehdessä, ykon kokeeseen lukiessa ja tietokoneella istuessa. Mukavaa normaalia koti-iltaa olen siis tässä vietellyt.
On tässä ehtinyt päivälle jo kappaleenkin miettiä! =D Vähän erilaista kuin yleensä.
Stellaa... Löytyy useimmiten minun äitini soittolistalta, mutta kyllä mahtuu omallekkin aika usein. Varsinkin tämä biisi. Sanat on niin turmiolliset ja herättävät. Voiko rakastaa niin paljon, että haluaa kuolla toisen mukana?
Sylissäsi uskallan tunnustaa, Ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan, Puolet minusta on muualla...
Jotenkin sellanen jännä kappale. Saa miettimään hirveen montaa asiaa. Mitä sitä tuntisi oikeasti jos toinen ilmoittaisi, että nyt olisi parempi pilvien päällä. Mitä silloin ajattelisi? Voisiko sitä sanoa jatkavansa matkaa ilman toista?
Minä en pystyisi. Junan alle mahtuu kaksinkin. Niin se vaan olisi.
Musan avulla voisi tässä taas mietiskellä asioita! :) Se on loistava keino purkaa omaa sisintään ja omia ajtuksiaan.
Tässä voisi olla paikka eräälle erittäin voimaannuttavalle kappaleelle Kaija Koon tuotannosta.
Kaunis rietas onnellinen
Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa, Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas, Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan, Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa, Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan, Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan,
Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään, Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää, Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas, Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa,
Kaikki varmaan osaa itse päätellä kappaleen sanoman...:)
Heipparallaa ihanat, joskus taas kirjoittelen sitten lisää...:)
Taas on yks harvinaisen tavallinen päivä takana päin, melkein...=P Vielähän tässä on edessä rakastamani kahvakuulajumppa! :D Sellasta hikoilua ja rääkkiä että huhhuh! :) Nautin.
Mutta olisikohan tässä päivässä jotain kertomisenkin arvosta... Koulupäivä oli aika normaali ja mitäänsanomaton. Ensiks perus uskonnontunti, matematiikkaa, äidinkieltä, yhteiskuntaoppia ja sitten vielä liikunnan kaksoistunnit. Äidinkielessä IHKU sijainen...-.- Kaikki me rakastettiin sitä NIII-IIN paljon että huhheijjaa...=P Liikuntatunnistakin selvisin hengissä! :)
Ens viikonloppuna isosleiri. Jeij! :D Odotettu kauan...:) Siellä saa taas olla ihanien ihmisten kanssa kokonaisen viikonlopun poissa kotoa...:D Pellinmäessä vietetyt leirit on vaan aina jotenkin niin ihania ja antoisia. Aina siellä jotain uutta oppii. Jos ei itse aiheesta (esim. isoskoulutus) opi mitään, niin kuitenkin jostain jotakin oivaltaa.
Äidinkielentunnilla oli ihanan sijaisen johdosta niin tylsää, että kirjottelin kaikenlaista tuohon maagiseen keltaiseen vihkooni. Voisin tässä hieman näytettä antaa jos sattuu ihmisiä kiinnostamaan...:)
Minulla on tunne mieletön sisälläni,
Voima, viha vai agressio,
En niistä saata yhtä valita,
Kaikki vuoroaan huutaen vaatii,
Jokainen minusta esiin raivoisasti vierii,
Koitan estää niitä valloittamasta,
Toinen toistaan vastaan vimmastusti sotii,
Haluaisin hajota murusiksi,
Särkyä tuhansiksi sirpaleiksi,
Voimat hiipuvat, en enää jaksa,
Annan vihan virrata läpi kuorestani,
Voimaisasti se hallinnan minulta vie,
Avaan suuni ja huudan,
Ei kykene minua mikään vaientamaan,
Kaikkoaa lämpö ympäriltäni,
Jään kylmään makaamaan yksin,
Viha hiljaa peloksi peilautuu,
Haluaisin itkeä viimeisen kerran,
Itseni hiljaa hajottaa,
Viha maailmani hajoitti voimallaan,
Jäi yksin ihminen pieni pelkäämään,
Tuo oli sellaista pientä tunteen purkamista ja hajoittamista sanoiksi. Ei se mikään hieno ja mahtava kirjaan pääsevä runo ole, mutta minulle itselleni merkittävä purku. Ei kaiken tarvitse aina tavoitella parhautta tai olla paras. Joskus on hyvä tehdä vaan jotakin turhaa ja merkityksetöntä muulle maailmalle. Itselleen kaikesta on hyötyä, uskokaa pois. Onhan se hienoa jos jostakin alunperin merkityksettömästä asiasta tulee merkityksellinen ja kuuluisa.
Hmm... Mitäköhän tässä vielä keksisi tähän kirjoitukseen lopuksi...:) PÄIVÄN BIISI TOTTAKAI!!! :D
Sellaista ihanaa settiä, jota tulee kuunneltua aika paljon... Sana, my idol <3 Ette ymmärrä... Niin ette välillä juuh...=P
Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva?
Miks se oon minä, jonka pitäs muka jaksaa?
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa,
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina,
Tein sillon väärii päätöksiä ja kadun niitä,
Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä,
Tuo viimenen säe kertoo kaiken sen tarpeellisen minusta, mitä ihmisen täytyy tietää selvitäkseen minun kanssani. Elämä on peli, ei mikään mulle riitä. Niin ei riitä. Mä tavoittelen aina palaa taivasta ja pyrin kuitenkin samalla pitämään jalat maassa. Mutta ei se niinkään ole sitä, että tavoittelisin aina täydellisyyttä, vaan sitä että mie en ole kauaa tyytyväinen tasapaksuun onnellisuuteen. Mie tarviin ongelmia ratkottavakseni, että miun pää kestää kasassa. Mie en saa tyydytystä siitä, että olisin kuukauden onnellinen ilman ongelmia ja epäkohtia. Mie saan henkistä tyydytystä ja onnentunnetta siitä, että saan jonkun kauan itseäni vaivanneen ongelman ratkaistuksi. Hullultahan se voi kuulostaa, mutta kai sitä ihminen tuntee itsensä aika hyvin jos voi tuollaista omasta itsestään sanoa. Tunnistaa jonkun piirteen itsestään ja koittaa valjastaa sitä voimavaraksi tässä elämässä.
Miun vahva puoli on se, etten jää paikoilleni vellomaan ikuisessa ''onnessa'', vaan koitan koko ajan löytää jotakin uutta pohdittavaa, mietittävää, ratkottavaa tilannetta, jolla saisin oman onnistumisentunteeni tyydytetyksi.
Monesti tuntuu silti Teen mitä vaan, teen väärin silti aina. Mie kuitenkin uskon, että se tunne siitä että teen kaiken aina väärin kumpuaa siitä, etten mie tee muiden mielen mukaan vaan omani. Kunnioitan muita ja arvostan heitä, mutta aina välillä on pakko pistää oma etu ensin ettei sitten jää rannalle ruikuttamaan että miksi kävi näin. Jos itse päättää asioista voi virheen tullessa löytä vain ja ainoastaan yhden syyllisen, itsensä. Se helpottaa asioita ja niiden käsittelemistä.
Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva?
Miks se oon minä, jonka pitäs muka jaksaa?
Mie oon niin kyllästyny ihmisten tapaan ajatella miusta silleen, että ''kyllä se kestää kaiken mitä sille sanotaan'' ja että ''ei se siitä mieltään pahota''. En minä kestä ja kyllä minä pahoitan. Tuntuu vaan, että sen vanhan kovan kuoren jättämät muistot haittaa yhä tänäänkin miun elämää. Ihmiset laukasee miulle päin naamaa kaikenlaista paskaa ja pahaa, mutta eivät tajua, että jokainen sana jää mieleen ja alkaa hiertää siellä. Tottakai sitä jossain vaiheessa kuuroutuu tietyille asioille, joita siusta sanotaan, mutta ei kokonaan niillekkään. Kiusaamikseksi sen voisi kai luetella, mutten minä tunne itseäni kiusatuksi. En mie oo kiusattu. Miulla mee todella hyvin koulussa, ihmissuhteissa ja muutenkin elämässä. En mie oo siitä mitenkään traumatisoitunu ja ottanu ihteeni. Kai miun tehtävänä täällä maan päällä on vaan olla se sylkykuppi, johon ihmiset saa purkaa omaa ahdistunutta sisintään kun eivät muuta keinoa keksi. Kai se on vaan pakko kestää. Mutta valittaa siitä saa, koska en siihen itse ole täysin syyllinen.
Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun, Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu, Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu, Aika alkaa laittaa hommat kuntoon ja muuttuu, Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun. Sitä voi miettii, että onko minua haukkuneet ja parjanneet ihmiset tehny miusta erilaisen kun mitä olisin, jos sitä ei olis tapahtunu. Mie en koe olleeni mitenkään juuri jossain ajanjaksossa koulukiusattu, vaan oon oikeestaan loppu ala-asteen ja yläasteen ajan ollu tässä asemassa missä satun olemaan. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä se ei oo haitannu juuri lainkaan, mutta välillä pää tuntu räjähtävän siihen paikkaan. Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu. Tuo säe saa miut oikeesti miettimään, että miten joku voikin tietää just oikeet sanat miun tuntemuksille. Välillä tuntuu, että menee tosi hyvin, kaikki rullaa ja että kaikki on ihan mahtavasti, mutta sitten tulee taas niitä hetkiä, että haluais vaan paeta jonnekkin pois ihmisten katseiden alta. Mie en koe olevani herkkä tai ottavani liian helposti itteeni, mutta jos joku huomauttaa jostain asiasta jonka mie ite tiedän olevan vinossa, niin se saa miut aika hitosti pois tolaltaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa ja sillä selvä. Pyrin tietysti parantamaan kaikkea, mikä paranneltavissa on, mutta sitä mihin en voi vaikuttaa tai mitä en halua muuttaa, niin sitä en sitten paranna. That's it.
Välillä mie myös jotenkin kierosti nautin siitä, että jos joku huomauttaa esimerkiks miun pukeutumisesta jotenkin negatiiviseen sävyyn, niin sit mie vaan kylmän viilesti ja coolisti sanon että S-O W-H-A-T?. Mitä sen muita pitäs liikuttaa miten minä pukeudun tai meikkaan tai millasta musiikkia minä kuuntelen. Minua ei kiinnosta kommentit, jotka morkkaa jotakin asiaa, josta nautin itse. Ja ne kommentit just sattuu eniten...
Miusta on helppoa ja ihanaa purkaa ajatuksia laulujen sanojen kautta. Näin saa kiinni siitä asiasta, josta haluaa kirjottaa. Tietty joku asia saattaa suurentua, kun sitä kirjottelee tänne, mutta toisaalta taas se on jokaisen oma asia, että miten nää tekstit ottaa. Toivon, että edes joku oikeesti lukee mielenkiinnolla, mitä mie syvällä sisimmässäni mietin...:) Paljon on positiivista palautetta tullut ihmisiltä ihan kasvotustenkin, joten kai tässä voi olla hyvillä mielin.
Lopuksi sanon kauniita sanoja ihanille ihmisille, teille, jotka niitä ansaitsette:
Sinä olet sinä, et kukaan muu,
Sinä olet sinä, ei sinua kukaan korvaa,
Sinä olet sinä, ainutlaatuinen,
Sinä olet sinä, rakastettava ja niin ihana ihminen,
Sinä olet sinä, niin ja minä olen minä,
Sinä olet sinä, tehdään maailmasta parempi yhdessä, ei kukaan jää silloin yksin...:)
Ystävät, paistaa se aurinko joskus sinne risukasaankin. Jopa niin, että voi tarvita ihan aurinkorasvaakin! ;) Minä jos joku olen paras siitä sanomaan! :D
Olipahan taas NOPEA päivä! Aamulla oli sellenen olo, että kello juos nopeemmin kun ite kerkis perässä mennä, eikä se fiilis kyllä haihtunu päivän mittaan yhtään mihinkään...=P
Koulupäivä oli ihan jees. Ei mitään kovin erikoista tai maailmaa mullistavaa. Ekaks kaksoistunnit ruotsia, sitten kaksoistunnit bändisoittoa (<3), tunti äikkää ja vikaks biologiaa. Ihan mukavasti ja normaalisti meni nuokin tunnit. Ei mitään normaalista poikkeavaa siis TUNNEILLA...;)
Mutta ruokavälkällä kävin juttelemassa opon kanssa ja sain tietää kaikkea kivaa sellaisesta jutusta, että meille tulee asumaan vaihto-oppilas huhtikuussa viikoks! =) Vähänkö jännittää. Saan varmaan tässä lähiaikoina meiliä saksanmaalta...:D
Mutta sitten koulun jälkeen Steel Pan -kerhossa soiteltiin seuraavaa biisiä...=P
Aina niin ihana Angry Birds...:D
Steel pannuilun jälkeen eksyin kaupan kautta kirjastolle mussuttamaan eväitäni. Lueskelin siinä hyvän tovin ja nassuttelin pilttiä ja salaattia. Sitten saapui armas ihana poikaystäväni ystävänsä kanssa ja mentiin kirkolle hihhuloimaan ja pelailemaan korttia. Hihhuloinnin päätteeksi minä löysin tieni koululle teatteriporukan harkkoihin jatkamaan ihmeellistä hihhulointia.
Harkkojen jälkeen sitten vaan tassuttelin uimahallille odottelemaan äitiä ja kyytiä kotiin päin.
Nyt tässä sitten vaan istuskelen iltaa tietokoneella ja mietin, että miten ihmeessä sitä sais aikansa kulumaan...=P
Vois vaikka aikaansa kulutellakseen kirjotella tänne jotakin joutavaa jostakin turhasta...x) Tämä loogisuus lauseenrakenteessa !!!
Katselen tässä stand up komiikkaa youtuben ihmeellisestä maailmasta. Parhaillaan pyörii André Wickström Total Comedy -show. Aika kivaa ja naurattavaa kamaa...;D Itku silmässä välillä täällä kierii sängyllä kun naurattaa niin hirveesti...x)
Mutta vaikka lupasin jorinaa, en sitä tee. Nyt on vuorossa päivän biisi ja sitten hyvät illan jatkot ja muut munkeloiset...xD
Päivän biisinä ironisen sanoman sisältävä hieno kappale...;)
Vanha kunnon Nirvana ja Rape me...=D Kiva biisi on. Ja päivän biisi! ;)
