Reissuun!!! =)

Se ois sitten reissuuminen essä! Helsinkiin, serkun rippijuhliin, tai no oikeestaan Vantaalle...=) Ootan kyllä innolla matkaa, koska täällä korvessa lusiminen ja töitten teko ei hirveesti tällä hetkellä kiehdo! =P
Mutta junassa istuminenkaan ei kyllä kuulosta kovin hehkeeltä menolta...-.- Kai sitä tietokoneen ja musiikin avulla puolen Suomen kiertää! =D


Muttah juu,
Goodbye,
=D

Jusseja vaan kaikille! =D

No se ois tässä juhannusyö sitten käsillä! =)
Eihän tässä mitään erikoista oo tullu tänäänKÄÄN tehtyä...xD Mutta on tullu tossa metässä hypittyy ja kukkia kerättyy tyynyn alle! Tällä hetkellä ainut tekeminen on kuitenkin vaan tämä blogin kirjoittaminen ja muutamien tylsistyttävien (lue: koukuttavien) facebook-pelien pelaaminen...x]
Mutta kai sitä tästäkin päivästä seleviää. Tai no. Yötähän tää jo on! =)
Ei tässä kyllä oikeestaan muuta,

Good night,
=D

Haah...! =D

Taas yks päivä aika pulkassa...=) Töitä, töitä, töitä...x]

Paska biisi, hyvä sanoma! =)

Se ei satu enää,
Mä oon kivusta vapaa,
Oon sinusta vapaa,
Voin päästää sut menemään,
Ei satu enää,
Oon yksin mä nyt,
Nostan kytkintä nyt...


Mukavaa, kun voi omassa päässään tajuta, ettei enää oo riippuvainen jostakin, mitä ei saanut/voinut saada...=) Se on aika vapauttavaa ja onnellista! Ei tarvii enää miettii kaikkee vangitsevaa ja ahdistavaa tai olla jotenkin vaivautunut itseään kohtaan.



Tunnen itseni paremmin,
Kun sain katkaistua remmin,
Kipu opettaa,
Särky opettaa,
Ei voi kuin kohdata heikon kohtansa,
Jä vähän karaistuu,
Muuten maailmassa vuoroin paistuu,
Ja vuoroin pakastuu,
Ei voi samaistuu liikaa keneenkään,
Muuten heitän itseni menemään...


No aika helppoo sanoa, että kipu karaisee. Olipa se fyysistä tai henkistä kipua. Mutta se on totta! Jos menettää jotain, mitä on aiemmin halunnu tosi kovasti ja jonka haluumiseen on keskittänyt kaikki energiansa todella kauan... Se tekee sillä ''menettämisen'' hetkellä olosta aivan mahdottoman ja onnettoman, mutta jälkeenpäin on vaan pakko todeta, että ''Kyllä se jotain sai aikaiseks!''...=D



Jä vedätän niitä, joista välitän,
Ja kaik on turhaa, jossei siitä opi mitään,
Se on vaan minä ja mun herrani,
Tarpeeks vuodatin sydänvertani...


Kaikki on turhaa, jos ei siitä tulevaisuuteensa nappaa mukaan mitään. Oppia pitää ottaa mukaan, vaikka hetkessä onkin tarkoitus elää! =D
Enemmän tätä blogia seuranneet tietää jo varmasti sanonnan ''Carpe Diem - Tartu hetkeen''...=)


No niin... Sopii aika hyvin ajatuksiin näin iltapuolesta! =) Oli tossa halkojen mättämisen lomassa aikaa mietiskellä vaikka minkälaista...;)

Ja sitten jo vähän vanhempaa riimistöä tuolta ''arkiston kätköistä''...=D Frendibiisi tässä matkan varrella olleista/olevista ystävistä...<3

Riimei rakkaimmille,

Nille ihanille ystäville,

Ihmisille, jotka sellasenaan rakastaa,

Enemmän mulle antaa, kun takas ottaa...<3

Kun vastaan tulee oikea enkeli,

Se saattaa olla sulle parasta ja pelastaa sun henkesi,

Oon onnekkain ihminen maailmas kun sain nää,

Ystävät, joita en vaihtas mihinkään,

Yks, jolle kai mäkin tulin oikeeseen paikkaan,

Jolle ainakin yriti avata portit taivaan,

Ja yritän tästä eteenpäinkin,

Kun tapasin noin ihanan tummatukkasen enkelin...

Ja sellanen prinsessa seuraavana listassa,

Et ei toista vertaistaan oo tässä maassa,

Saavuit mulle just ennen viimestä hetkee,

Annoit voimia jatkaa tätä vaikeeta retkee,

Sit niitä jotka on mukana jokaisessä päivässä,

Jotka antaa mulle voimaa jatkaa omassa elämässä,

Niitä, joita ilman ois hankalaa olla olemassa,

Rakastan teitä ajatuksessa kauneimmassa,

Kyllähän sitä on pakko myöntää juttu yks, 

Ei mun oo helppo päästä hyväksytyks,

Mut ne, joille omana itsenäni kelpaan,

Niitä ikuisesti tässä elämässä rakastetaan,

Tosiystävyys kestää jokaisen ylä- ja alamäen,

Kaikessa siinäkin positiivista näen,

Jos ei koskaan riitelis mistään,

Niin onko oikeesti mikään onnellista tääl...<3

Näiden myötä...<3

Hyviä öitä...=)

Hmm...=)

Jesss...=D Nyt alkaa vihdoin nää lomapäivätkin kulua töiden lomassa! 

Mut jää täs sen verta aikaa, et ehtii uusia bloggauksia kirjottelemaan. Tosin nytkin on aika musiikki/sanoituspitoinen ''teksti'' luvassa. 

Ei täs nyt hirveesti oo mitään erikoista tullu tehtyy...=P Jos töitä ei luokitella ''erikoisesks''!x] 

Juhannukselle pitäs keksii jotain tekemistä, kun ei oo hirveemmin näköpiirissä mitään sellasta omituisempaa meininkiä...=P Jussit on tähän asti ollu aina melko tylsiä ja ahistavia juhlia, kun kaikki kaupat on kiinni eikä kellään tunnu olevan aikaa. Kaverit hipsii jossain sukujuhlissa eivätkä kerkii seuraks. Hyvin todennäköistä on taas perinteeksi muodostunut ''lanijussi'', eli meikä istuu vaan koneella koko keskikesän juhlan aattoyön...=P 

Mutta eipä haittaa, jos yks viikonloppu sattuukin menevään vähän suunnitelmien vastaisesti, kun loppukesä onkin sitten täynnä kaikkee kivaa reissua ja työntekoa! =) En ookkaan tainnu vielä puhua noista lomasuunnitelmista, joten eiköhän oo sitten sen vuoro.

Elikkäs tässä nyt seuraava viikko ois tarkotus tehä töitä ihan hulluna, että kilisis kesäkuun palkat muhkeina tilille. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla olis varmaankin tarkotus käydä iskää moikkaamassa tuolla Lapinlahen suunnassa ja ollakkin siellä pari päivää pienen summerjobin (aitan maalaamista) merkeissä. Ja jos siitä nyt eteenpäin kahellaan, niin Ruotsiin ois serkun ja serkun porukoitten kanssa tarkotus lähtee 18. päivä ja hiippailla siellä 23:een päivään asti...=)

Sen jälkeen pari päivää sellasessa työnteossa, että oksat pois! On luvassa lapsenvahtina olemista ja muuta mukavaa aika pitkinä päivinä.

Ja sitten...<3 Sitten vaellukselle Lappiin ihanien ihmisten kanssa viikoks 31.7. eteenpäin! =D Odotettavissa erittäin hauskaa ja mielenkiintoista menoa...<3 Luultavasti tulossa aika unohtumaton kokemus noin niinkun maisemien, kuin sitten seurankin ansiosta! =)

Loppuloma meneekin varmaan sitten töitten merkeissä sen viimesen viikon osalta, vaikka kai sitä pitäs vähän ''lomaakin'' pitää ennen koulujen alkamista! =D

Mutta jooh... Ois taas muutamaa biisiä tarjolla! Dani (tunnettanee paremmin nimellä ''Uniikki'') tällä kertaa ohjaksissa ihan osuvien riimien kanssa! =D Jätkän musiikista en niin välitä sellasenaan, mutta sanotukset osuu aina sillon tällön ihan kohalleen.

Mä voin luvata, ettet koskaan tuu onnelliseks, jos mietit vaan et mistä onni koostuu,
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohdalle ku ootan sitä vähiten,
Etkä koskaan tuu täysii elää tääl, jos koko elämäs etit tarkotusta elämään,
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohdalle ku ootan sitä vähiten...

Koko elämäs voit ettii jotain elämää suurempaa, mut just ne pikkujutut tekee elämäst suuremman...


Täysin vapaa, ei mistään pelkoo,
Pistää ajatteleen, miks ei ain oo näin helppoo,
Ehkä ei osais arvostaa samal taval,
Jos joka päivä menis vaan samal kaaval...

Sanon ''kyllä''. Elämä mulle nautinto,
Ja mun mieli pysyy yllä ku kesäyön aurinko...


Onni matkas auttanu kestää nää kolhut,
Se on outo juttu, ei siit ota tolkkuu,
Oikopolkui se kulkee, 
Joskus se pitää ottaa pois, et sen voi tuntee,
Onni matkas avannu mun päästä nää solmut,
Se on outo juttu, ei siit ota tolkkuu,
Oikopolkui se kulkee,
Joskus se pitää ottaa pois, et sen vois taas tuntee...=)




Niinpä...=) Taas tätä samaa vanhaa!
Onni tulee vissiinkin vastaan sillon, kun sitä ei hirveemmin tule ajateltuu...<3 Omalle kohalle se tuli niin kaukaa haetun olosesti...xD
Omas elämäs on tällä hetkellä niin hyvä perussoundi, ettei oo paremmasta paljn tietookaan...=D
Loppuja nyt ei kai paljon tarvii selitellä, itsestäänselvyyksiä.
Mut hyviä riimejä kylläkin =)

Elämä kulkee sataa ja tuhatta,

Ja yritän parhaani mukaan elää katumatta,

Niit kaikkii typeryksii, ja niit on paljon,

Mut kyl ne pitää laittaa omaks syyksi,

Ja mitä jää käteen elämästä?

Tein omat valinnat ulkona oravanpyörästä,

Aika lentää, mut mä lennän perästä,

Ja toivon ettei se oo koskaan liian myöhäistä,

Ne sekunnit, minuutit, tunnit ei venaa,

Ja kaikki voi olla liian myöhäistä huomenna,

Lapsi syntyy synnytysosaston puolella,

Samal vanhus vetää vikan henkäyksen vuoteella,

Mä rakastan elämää, ja vihaan kuolemaa,

Ja liian moni lähtee täältä liian nuorena,

Mitä huomenna? Huominen ei oo luvattu,

Enkä huomen haluu kelaa, et eilinen oli hukattu,

Ei voida tietää paljon päivii jäljel,

Siks mä ajattelen mun sydämel enkä järjel,

Koska sekunnissa voit saada kaiken sun eteen,

Mut yht nopeesti kaikki voi cräshää ku WTC,

Yks räjäys, yks silmänräpäys,

Yks elämä, yks tiimalasin puoli on täys,

Mä venaan hyvää, mut se saattaa kestää,

Ja siks otan tiukasti kii täst hetkestä,

Jos se on vituillaan, yritän tehä siitä parempaa,

Ja paremmat ajat visusti mun päähän jemmaan,

Vaik kuin haluaisit aika ei vaan riitä enää,

Ihan liian usein väärään aikaan vääräs paikas,

Anna mulle lisää aikaa,

Annat mulle palan taivast,

Tähän nyt en viitti ees kommentoida mitään...=D Riimit riittänee...<3

Mutta, =)

Aina niin tärkee asia; ystävät...<3 =)

Ystävä, sua tarvitaan,
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan,
Ystävä, sut muistetaan,
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan...

Ja mulle joka kortti täs pakas on rakas,
En pyydä frendeilt mitään, mitä en ite antas takas,
Luottamus ja kunnioitus, niistä lähetään,
En pyydä mahottomii, mut en myöskään tyydy vähempään,
En kaipaa heikkoo lenkkii, mun ketju on pisin,
Vaatii taitoo taipuu, mut taittujat on vaarallisii,
Paine murtaa paljon, mut tosifrendit kestää,
Ja ite aijon kestää...


Ne on niit tärkeit. Ihmisii, joille voi kertoo kaiken ja joitten kanssa voi viettää sellasii hetkii, et ne jää ikuisesti mieleen...<3
Mul on aika monta sellasta ihmistä, jotka vois luetella ystäviks! =) Kaikki on ihan yhtä rakkaita, mut toiset vaan on välil läheisempii kun toiset. Ei ystävii voi, eikä saakkaan laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen!!!
Mut erityyppisiä ystävii on olemassa.
Ekana tulee mieleen sellaset frendit, joitten kanssa ei nää usein ja joiden kanssa ei ole ees paljoo yhteydessä, mutta joiden kanssa silti on aina jotain puhuttavaa. On mukavaa huomata, et on olemassa sellasii tyyppejä, joiden kanssa ajan kulumista ei huomaa...=)
Sit tulee mieleen ne ihmiset, joiden kanssa on lähes päivittäin tekemisissä! =) Ne, joille kerrotaan heti kaikki mitä on tapahtunu ja sattunu. Sellasii ihmisii, joitten kanssa ollaan paljon samassa paikassa ja joiden kanssa puhutaan kaikesta mahdollisesta =) Ja joita tulee ikävä, jos ei nää muutamaan päivään!

Kaks erilaista, mutta yhtä rakasta ystävätyyppiä...=)

Ystävyydestä,
<3

PS. Kiitos kaikille ystävilleni, jotka jaksaa pitää pinnalla ja potkia eteenpäin!!! <3 I LOVE YOU!!! =D

Tuntuu epäreilulta...=/

Epäreilua tää elämä on. Jos jotakin...=.=
Omien kokemusten perusteella ja muitten elämää vierestä seuraamalla on oppinu, että tää elämä ryhtyy viimesenä reiluks!!! =/ Se tuntuu aika murskaavalta, mutta vastoinkäymiset kasvattaa ja lujittaa omakuvaa vaan entisestään! =)
Pahinta epäreiluutta lienee joutua torjutuksi tai rakkaan ihmisen hylkäämäksi. Sillon tulee sellanen olo, ettei kelpaa sellasena kun on ja se saa oman mielen tekemään tepposia ja luulemaan, että tulee hylätyksi/torjutuksi aina vastaisuudessakin. Omassa päässään asioita tulee paisutelleeksi aivan järkyttäviin mittakaavoihin ja kuulostamaan täysin mahdottomilta.
Mut eihän sille voi mitään. Pitää vaan koittaa kestää ja olla välittämättä moisesta! =)


Niin,

No ompahan taas takana melkoinen viikko =)

Rantasalmella Topia ja Lottaa vahtimassa oli kyllä aikastalailla ihanaa...<3<3<3 On ne niin rakkaita ja tärkeitä...=D Kyl sitä tulee aika iloseks niitten kanssa touhutessa ja niitä vahtiessa! =)
Pienet asiat saa elämän näyttämään niin valosalta, että ihan häikäsee...x)

Eikä pienet ''vastoinkäymiset'' tunnu ees missään!!! =)
Vaikka niin saattas ehkä luulla...x]

Mutta,
Don't cry, say only FUCK and SMILE! =D
Goodbye, <3

Taas tätä...=)

Lyricsit, elämäni suola...<3 Jotkut on jo varmaan kyllästyny! x] No eipä oo mun probleema!!! =D


Mua kritisoidaan, mut en anna valtaani huolelle.
Puukkoni vastaanotan, mut etupuolelle. -TPH-


Niimpä...=P Millon ihmiset tajuaa sen, ettei jokasesta morkkaavasta sanasta tarvii vetää herneitä nenään? Ei varmaan koskaan... No meikä ei niin joka tapauksessa tee!!! Ei kannata antaa valtaa murheille ja jäädä niihin vellomaan. Sitähän saa ittensä ihan hulluks sillä tavalla!
Ja mitä noihin puukkoihin tulee, niin harvoin oon saanu varsinaisesti ''puukkoa selkään'', koska yleensä aavistan etukäteen mitä on tapahtumas ja kerkiin kääntää rinnukseni selän sijasta siihen puukon eteen!!! Naama kohti kuolemaa!!! Perkele!!! =D Eikä riidat oo kuolemaks! Ne vaan vahvistaa täl elämän reissulla uusia kolareita varten...=)




Uskon siihen mitä mä sanon, uskon siihen mitä mä teen.
Ja pienien tekojen kautta yhö suurempaan muutokseen. -TPH-

Niinhän mä uskon. Jos en uskos kaikkeen tekemääni ja sanomaani, niin en varmaan ois sellanen, mikä nyt oon. Ja joskus kun tuntuu siltä, ettei meinaa uskoo siihen mitä tekee, tulee OI-KE-AT ystävät rinnalle ja kannustaa uskomaan itteensä! =) Siinä vaiheessa saa tehtyä monenlaista ja kokee ittensä rakastetuks...<3
Senttikin on miljoonan alku, pienistä asioista tulee suuria. Joten miksei muuteta koko maailmaa paremmaks ihan vaan pienten tekojen avulla? Jos kaikki seittemän miljardia ihmistä maapallolla tekis jotain hyvää kaverille, niin eiköhän maailma muuttus heti paremmaks? =)


Mutta en aio nyt maailmaa rueta yhdellä onnettomalla blogilla muuttamaan, mut jos mitenkään voin siihen vaikuttaa, niin tottakai sen teen!!! =D

Ja taas on sellanen olo, et uusii riimei!!!

Sust on tullu mulle pienes ajas tärkee,
Vaikka aiemmin jotain ootkin saattanu särkee,
Ei se mua haittaa nyt,
Tuuli on sulle suotuisaks vihdoin kääntynyt,
Tai ainakin mun puolesta,
Saat yrittää uudestaan,
En mä jaksa kauaa olla katkera,
Mut olo on vaan niin epävarma,
Jos tää menee pieleen,
Niin mulle tulee vaan äkkii mieleen,
Korvaako laatu määrän,
Ja auttaako vain yks mut määränpäähän?
Muutamiin jo toivoni heittäny,
Liian monta kertaa on ne teoillaan yli mun kattilan keittäny,
Uhkapeliähän tää elämä on,
Pääasia, et en oo enää ystäväin seurassa onneton...<3


Good night,
My dears, <3

Monta sellasta painavaa ajatusta mielessä...=P

Sellasii ajatuksia, joita on tosi vaikeeta pukee sanoiks... No se on pikkusen huono juttu näin blogin kirjottamista aattellen...x]
Jos sitä taas musiikin avulla syöksys aiheeseen...=)

No eihän tuo nyt ihan täysin oo kuvaava, mut paljon on sellasiikin riimejä, jotka sopii hyvin tai jopa erinomaisesti omiin ajatuksiin...

Sua en voi unohtaa, unohtaa,
Teit mun elämästäin kauneinta aikaa,
Toivoisin ajat takasin,
Rakas, sua vain mietin yksin...<3


Kauneus on katsojan silmissä,
Huomaat sit kun sä leijailet pilvissä,
Säikähdät ku katsot, ei oo maata jalkojes alla,
Makaat yksin kauniin tähtitaivaan alla,
Sun silmiis muodostuu tähdist se yks,
Ja mieles pyörii vaan yks kysymys,
Miks en osaa ottaa mun chansseist kii,
Ku ne vaa kiitää sun silmis ohin vaan pilvin,


Ajatella miten pystyitkään mua satuttaa,
Mun sydäntä, jonka vaan harva auki saa,
Mut vaik kuinka pahalta se nyt tuntuukaan,
Mä en silti muita kai osaa rakastaa,
Oot mulle aikaa tappavaa, murhaa,
Mut kun en helvetti vaan haluu unohtaaa,
Sua ja mua, meiksi jo sanotaan,
Mun sydämes on sulle aina paikka avoinna,


Kyyneleet nuo loputtomat virtaa ainiaan,
Mut sua en tuu koskaan unohtaan...




No en varmasti tuu unohtamaan. Mul tulee aina olemaan joku pieni ajatus sellasen ihmisen luona, johon oon joskus näin suuria tunteita kohdistanut...=)
Now and forever you are important to me...<3


Aiheen vaihto vois olla ihan paikallaan...=D
Sana, melko tuore naisräppäri, jonka riimit on välillä vähän liiankin sopivia...<3

Yks niistä sanan biiseistä, jotka on suoraan omaan elämään verrattavissa...<3

Pienest asti läpi harmaan kiven,
Monesti kaatunu ja tehny virheit,
Ikin en luovuta, ikin en lannistu,
Hopee ei häpee, muta mä en alistu,
Ei kultast keskitietä,
Minne tie vie, ei voi tietää vielä,
En oo syntyny tähdeks, enkä sitä ole,
Oon vaa tyttö joka yrittää tät todella,
Ja pakko todeta,
Kokemukset mua parhaiten opettavat,
En oo hyvä esimerkki,
Pää kolmanten jalkan, ilman esileikkii,
Välil pääsee sammakoita suusta,
Välil meno kaipais hieman jarrutusta,
Mut mä elän nyt elämääni täysii,
Miten käy siin, niin käy sit niin...!


Kuka siitä sanoikaan, mitä minä haluunkaan,
Matkaan kohti unelmaa, et voi estää ainakaan,
Kuka sitä sanoikaan, et tuu mitään olemaan,
Matkaan kohti unelmaa, en välitä vaik puhutaan...!


Emmä jaksais tätä yksin,
Siks rakkaat ympärillä nytkin,
Niin kauan kun sydän sykkii,
Jatkan tätä ilman selityksii,
Mä oon täysin tyytyväinen elämään,
Välil angstii ja välil pitää keventää,
Ei arpapelii vaa tietosii valintoi,
Tietosena asioist tieto toi vahinkoi,
Tervetuloo pudottamaan haasteit,
Mut mä jatkan kurottamaan haaveit...!


Kuka siitä sanoikaan, mitä minä haluunkaan,
Miten käy siin niin käy sit niin,
Kuka siitä sanoikaan, et tuu mitään olemaan,
Mut mä jatkan kurottamaan haaveit...

Niin... Mitä kukaan on sanomaan, et kuinka mun pitäs elää tai et voinko mä toteuttaa mun unelmiani?
On väärin, et ihmiset yrittää ohjailla toisten elämää silleen, et se ois niille itelleen mieleuista. Mun tavotteena on vaan pitää omasta ratista kiinni ja jos jonkun muun suunnitelmat menee pieleen siks, et mä ajan ohi, niin ei voi mitään!!!


Mutta nyt,
Goodbye...<3

Aivan...=)

Taas yhdellä kappaleella vastaan omia ajatuksia...
Kiitos Chessille ihanasta biisistä, vaikka kappale aika vanha jo onkin! =D

Joskus tunne on sellanen, et itkettää,
Oon niin hukassa ettei ymmärrä mistään mitään,
Nyt mikä auttais, tästä pelastais,
Joskus tunne on maailman onnellisin,
Kun se tunne päättyy, mistä sen taas löytäisin,
Nyt mikä auttais, tästä pelastais...



Niin... Miks ihmisen pitää olla sellanen rakennelma, et välil saa hyppii vaaleenpunasessa hattarassa, sit välillä se hattara pettää ja tipahtaa kovalle ja terävälle soralle?
Kai kaikella on joku tarkotus. Mut se tarkotus on sen verran suuri, ettei sitä tämmönen pieni ihminen voi ymmärtää. Ja eikai tarviikkaan?
Päässä on loputon määrä kysymyksii...

Miks ei vois olla helpompaa?
Miks en uskalla tehä sitä?
Miks täs elämäs kaikki tuntuu välillä niin kamalalta?
Miks mä pilaan aina kaiken?
Miks en saa sitä kaikkee mitä haluun?
Miks en kelpaa sille yhelle?
Miks mä mietin näitä asioita?

Kaikil mun pääs liikkuvilla kysymyksillä on yks yhteinen piirre. Ne alkaa ''Miks?''. Ja tiedän vastauksen kaikkiin!!! Siks, että täs elämäs ois jotain tekemistä, jotain miettimistä sille ylijäävälle ajalle, joka jää iloitsemisen ja murehtimisen jälkeen jäljelle! Monimutkainen virke, mut totta silti. =)

Kai sitä vois ittensä puuduttaa ja jättää miettimättä tota kaikkee, mut olo on aika ihana sillon, kun on päässään saanu jonkun asian selville!


Lopuks viel IHAN UUNITUOREITA UUSIA RIIMEJÄ!!! =D

Ne varotti ''Rakkaus on sokea'',
En kuunnellu, halusin vaan kaiken kokea,
Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä sanoa tää,
En halunnu silloin mitään sua enempää,
Tein susta itelleni elämän ehdon,
Iltaisin uneen tuudittavan haaveitteni kehdon,
Kehtasin itseltäni huonot puoles peittää,
Ja muille vaan hyvistä puolistas selittää,
Nyt kun en sulle kelvannutkaan,
Oon saanu takertuu jokaiseen ajatuksen mutkaan,
Kaikki tuntuu nyt liian vaikeelta sanoa,
Mut mikään ei muuta silloin tunnetun paloa,
Kiitos rehellisyydestäs, rakas,
Voin vannoa etten palaa ruikuttamaan sua takas,
Kiitos että olet olemassa,
Mulle uutta voimaa ja vastuuta antamassa...<3


Öitä,
<3

Hyvä biisi...=) Yksi Mc Manen parhaista! Siin on jotain, mikä puhuttelee ja kertoo omista kokemuksista...

Mitä sitten, kun unelmat palaa tuhkaksi?
Kaikki mitä toinen tekee koituukin vaan uhkaksi.


Mua sattuu, kaikki ei oo niinkun ennen,
Kuka luokittelee ikuisen onnen rakkauteen?


Kyyneleeni ympäröivät linnoja pilvien,
Ne tuudittaa mut uneen itkien,
Ne saa tän katkeruuden verkon repeämään,
Mä en haluu kestää tätä enempää...




Fiilis, joka pistää miettimään kaikkea tätä koettua. Sen toi biisi saa aikaseks.
Näin ''jälkeenpäin'' on helppoo sanoo, et oli tosi tyhmää päästää ittensä rakastumaan. Mut sillon se oli parasta ja tuntu niin ihanalta, ettei sitä voinu vastustaa...=)
Kyllähän mä pessimistisesti alusta asti tiesin, ettei mahdollisuuksia oo. Ja silti, silti tein sen mikä sitten myöhemmin kidutti pahemmin kun mikään... Annoin oman sydämen mennä järjen edelle, rakastuin.
Oon kuullu paljon siitä, et ''Ei se oo rakkautta, se on vaan ihastumista. Rakkaus muodostuu pitkän ajan kuluessa. Et sä sitä hetkessä saa!'' No nyt vois ehkä sanoo, et veihän se aikaa. Ja mitä pitempään sitä kesti, sitä kauemmin sen unohtaminenkin kestää... Mutta kyllä, se oli/on rakkautta. Ja moni nauraa. Naurakaa vaan. Eihän se mulle mitään merkkaa. Tärkeintä on, et tiiän ite missä meen tän elämän kanssa ja mihin suuntaan...
Ja kaikki se mitä koin oli jotain niin ihanaa ja täydellistä, ettei niitä muistoja parane unohtaa...<3 Jokaista katsetta, jokaista sanaa ja jokaista hymyä tuun muistamaan ikuisesti lämmöllä!!! =) Se oli jotain mitä en voi koskaan unohtaa, enkä haluukkaan...=D

~Kun ajattelee kaikkea sitä, mikä olisi jäänyt tapahtumatta ilman sinua, olen iloinen, että olet olemassa...<3~

Mut ei täs nyt oikeestaan osaa tehdä mitään muuta kun kiittää selkärankaa omaavaa ihmistä siitä, että sano suoraan eikä antanu turhaa toivoo. Se tuntu tottakai murskaavalta sillä hetkellä, mut jälkeenpäin helvetin hyvältä. Ainoo tapa pitää muut ympärillä onnellisina on sanoa asiat niinkun ne on ja olla väistelemättä totuutta, vaikka se satuttais. Koska valhe koskee vielä enemmän, jälkeenpäin...

<3 Kiitos <3


Onkohan itsekästä ajatella tollasen tekstin jälkeen, et vois olla onnellinen? Ei mun mielestä. Mul on ollu täs loman alkaessa aikaa miettiä sellasii asioita, joita oon halunnu jo pitkään oikein ajatuksella mietiskellä...

Niistä lisää seuraavassa...

Kiitos, kun luit ja että olet olemassa!

Holidai!!! =D

Mutta hiton tylsä sellanen. Ainakin näin aluksi! =P Odottaan aika tuntuu aika pirun pitkältä...=/ Vielä tää ja huominen päivä kotona. Tuntuu siltä, et aika matelee ihan sairaan hitaasti vaikka tekis mitä!
Kun on pelannu facebookissa erilaisia kuplapelejä ihan vaan tappaakseen aikaa, niin niistäkin alkaa lähtee jo pikkuhiljaa maku...-.- Varsinkin kun välillä jollekkin tasolle jää jumiin loppupäiväksi!!! =/

Mutta,

Uu mama...x]

Nyt ei oo ees mitenkään huono fiilis, mut silti aattelin kirjottaa sellasesta aika isosta ja painavasta asiasta.
Teen sen seuraavan biisin avulla:

Saatan mennä luokse enkeleiden,
Voin miettii miten hyvin asiat oli eilen,
Mä katselen teitä tuolta korkealta,
Ja annan ihmisille onnee ja turvautta,
Saatan mennä luokse enkeleiden,
Voin miettii miten hyvin asiat oli eilen,
Mä katselen teitä tuolta korkealta,
Korkealta, kirkkaalta taivaalta,


Oon menettänyt uskon elämään ja rakkauteen,
Sitä oikeeta ei löydy, ei tuu valoo harmauteen,
Oon miettiny kuolemaa,
Nyt tosi paljon,
Kävelee ulkona yksinään mun elämän varjo,
Mut luonteeseen ei sovi yksinäisyys,
Jos mun kuolema ei satuttais ketään,
Oisin menny jo onnellisena hautaani lepää,
Mä en oo hyvä ihminen,
Oon tehny liikaa väärä,
Enkä tiedä enää elämäni määränpäätä,
Tuntuu et kun menee ees jotenkin hyvin,
Ni ihan varmasti osaan onnenni tyrii,
Nyt tulis se oikee, ottais mua kädestä,
Sen jälkeen mulla ei ole hätää mistää,
Musta tulee kaunis valkonen enkeli,
Ja teidän vuoksi annoin oman henkeni,
Piti saada biiseihin itsensäkin laulamaan,
Mut sen tietää et pilaan kaiken aina vaan,
Jatkakaa kaikki elämää onnellisesti,
Mun elämäni taisi olla kestävyyden testi...


Masentava biisi. Mut kerto omasta elämästä vähän aikaa sitten melko hyvin.
Kerrompa lisää siis. Ja jos ei kiinnosta, niin ei ole pakko lukee! Jos kiinnostaa niin tässäpä sitä sitten tulee!
Oli aika paskaa. Tai no, TOSI PASKAA!!! Sellasta nihkeetä ja nahkeeta...=/ Ei sitä enää ees muista miltä se tuntu, kun on niin pitkään ollu tosi hyvä fiilis! =) Mut sen mä muistan aika hyvin, et joka aamu tuntu tosi raskaalta herätä ja et muiden kanssa kommunikointi oli vaikeeta. Omassa päässä rakentu outoja ajatuksia ja olo oli surkee. Ei pystyny funtsimaan mistään mitään hyvää...=/
Sille on vissiin nimikin, masennus. No en haluu olla masentava!!!
Nyt on hyvä olla! Eikös se oo tärkeintä? =)

Kai sitä voi vähän jo tästä alkaneesta kesälomastakin kertoo!
Todistus oli ihan odotetunlainen, eli huononi...=/

Käytös: 8
Äidinkieli: 9
Ruotsi: 9
Englanti: 8
Matematiikka: 9
Biologia: 9
Maantieto: 10
Fysiikka: 9
Kemia: 9
Historia: 9
Uskonto: 9
Bändisoitto: 10
Kotitalous: 9
Liikunta: 8
Terveystieto: 9
Opo: S
ATK: 8
Tukioppilaskurssi: S

Et menihän tuo ihan ookoosti. Keskiarvo 8,9 ja lukuaineiden keskiarvo 9. Valinnaisaineiden keskiarvo 9. Numerot jotka laski: ruotsi, englanti ja terveystieto.
Numerot jotka nousi: fysiikka

Mut ei nyt enää hirveesti tuo koulu kiinnosta! >.<
Loman alku on menny aika kivasti kotona lusiessa ja töitä tehdessä. Naapurissa oon töinä tehny kaikenlaista siivouksesta puutarhan hoitamiseen. Ja lauantaina oiskin sitten nokka kohti Rantasalmee!!! =) Ei täs nyt sitten oikeestaan oo muuta ihan lähiaikoina. Oonan ja Elisan rippijuhlat tietty reilun viikon päästä ja sitä ennen kokous Lapinvaellusta varten! =) En lähekkään Tampereelle, mut jääpähän sitten rahaa kun lähen Ruotsiin! =) Heija Sverige heinäkuun puolessa välissä med serkkusein! =D
Ja sen jälkeen oiskin vuorossa vaellusreissu Lappiin hyvässä seurassa...<3 Mitäköhän siitäkin oikein tulee??? ;)

Mut jaa...=P Täs ois viel lopuks vähän omaa tuotantoo! Enjoy!!! =D

Kaks, tämä alkaa mennä jo aika vakavaks.
Toiseen mahdollisuudet menneet jo on, toisen kanssa tulevaisuus aukoton.
Omasta itsestä kiinni paljon, tunteet vai järki edellä on.
Vai antaako toisten päättää puolestaan, ja ottaa turpiinsa siis niin uudestaan.
Helppoa ois toimia fiksusti, mut vaikeeta tehä se tarpeeks kauniisti.


Adios,

Mut mikäs tässä, riimittelemässä...x]

Kävin miettimään tässä riimien luomisen lomassa yhtä sellasta menetystä, minkä sain kokea. Tai no voiko sitä menetykseks sanoa, kun mitään en oo omistanu...-.- Mutta kuitenkin.
Sitä saa ystäviltä hirveesti tukea sellasiin asioihin ja se auttaa ihan helvetisti! Mut eihän se kuitenkaan mitään loppujen lopuks saa aikaseks...

Ehkä tää biisi ei nyt oo ihan tähän hetkeen, mutta on siinä kierolla tavalla jotain sopivaakin... Se hetki, siinä hetkessä, sillä hetkellä...=)

Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä,
Hetkessä kaikki voi muuttuu,
Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallakin,
Hetkessä kaikki voi muuttuu...




Tack,

IHANA ELÄMÄ!!! =D

Ei sitä oikein voi muuta sanoo...<3
On ollu melkosen kiva viikonloppu! Vaikka kyllä sattu sellastakin, mikä pisti fiiliksen melko alas...=/ Ei sitä haluais ees muistaa, mut jotenkin on vaan pakko...-.- Kun jokin menee pieleen, niin se yleensä menee sitten ihan kunnolla!
Mut ei se haittaa, kun on muuten ollu niin ihana meininki porukalla! <3