...olla onnellisia ilman virheitä, nähdä ikuisen valon, rakastaa tuntematta pelkoja hirveitä, kukaan ei jaksa enää, mutta pakko yrittää, mä tahdon elää!
Sanailua tähän pitkäperjantaihin...:) Kuulostaa ehkä raisuilta, mutta pohjalla todella positiivinen ajtusmaailma. Parhaita riimejä ja tekstejä syntyy tunteiden murrosvaiheessa. Yleensä ne syntyy kun mennään hyvästä huonompaan suuntaan, mutta joskus menee näinkin päin. Huonommasta noustaankin parempaan päin, ylöspäin! :)
Tässä loman alettua on ollut aika jännää mietiskellä kaikenlaista. On saanu olla rauhassa. Oikeestaan en ees haluais olla rauhassa, koska alkaa pelottaa, että kävisin miettimään liian syvällisiä ja masentavia asioita. Mutta niin ei oo käyny! Yksinäisyys herättää monia tunteita. Monia vaikeasti käsiteltäviä ja omituisia, ennestään tuntemattomia voimakkaita tunteita.
Ensimmäisenä tulee mieleen haikeus. Mie en osaa ehkä oikein selittää, että mistä tää ''haikeuden'' tunne johtuu. Onko se ikävää, onko se pelkoa muutoksesta? En mie oikein tiedä. Mutta ehkä niin on parempikin. Ei kaikkea tarviikkaan välttämättä tietää. Ihminen on olento, jonka takoitus ei olekkaan tietää kaikkea. Niin mie ajattelen.
Löysin taas uutta ja ihanaa musiikkia itselleni!
Verenhimoiset hirviöt kannoillani, Liian pitkä matka perille, Törmäsin ihmiseen, joka näytti etäisesti tutulta, Sinäkö se olit, kun petti maa jalkojeni alta,
Nää sanat kuulosti ensiks tosi masentavilta ja apaattisilta, mutta niitä pitikin vähän tulkita. Ja sitähän hyvät sanotukset vaatii! :)
Kun tuntuu siltä, että elämässä on kaikki auki, tie on täysin vapaa ja sie saat ite päättää nopeuden ja kulkupelin, niin on aika tyhjän päällä. Edessä ei ole mitään. Sie et tiedä mihin oot menossa ja mitä siellä tekisit. Se tunne voi ahdistaa pahemman kerran. Verenhimoiset hirviöt kannoillani, liian pitkä matka perille. Siltä aina joskus tuntui. Ei tiennyt mitään muuta kuin sen, että joku minnuu jahtaa. Mikä se joku oikein edes oli? Oliko ne muiden ihmisten kommentit ja mielipiteet? Vai oliko ne sittenkin omat harhaluulot ja käsitykset itsestä... Liian pitkä matka perille. Kun ei edes tiennyt, että missä se ''perillä'' oikein on. Mitä ihminen silloin oikein tekee? Lamaantuu. Jää kellumaan virran mukana eikä pyristele vastaan. Törmäsin ihmiseen, joka näytti etäisesti tutulta. Niin minäkin törmäsin. Pariin kertaankin. Ensimmäisellä kerralla kyseinen ihminen nosti miut kuopasta ja antoi uskoa tulevaan. Se ihminen pelasti miut tuholta ja lopulliselta elämänmenolta. Kertoi, että mie riitän just sellaisena kuin olen. Sanoi, että miksi miun pitää jatkaa ja kokeilla mitä tulevaisuus on minuu varten varannut.
Ja voi sitä kiitollisuuden määrää, jonka olen sille ihmiselle velkaa omasta elämästäni. Koska eteenpäin kannatti mennä. Niin hyvää oli tulevaisuus miulle varannu. Toisen nostavan ihmisen, joka halus miut just sellaisena kuin olen. Ihmisen, joka rakastaa vilpittömästi ja ilman kyselyjä. Rakkaan, jota ei koskaan halua menettää... Sinäkö se olit, kun petti maa jalkojeni alta. Sinä se olit.
Asiat vaan liittyy toisiinsa. Ihmiset toisiinsa. Tapahtumat ja sattumat toisiinsa. Kaikelle on syynsä ja kaikella on seurauksensa. MIKÄÄN mitä teet EI OLE merkityksetöntä. Muistakaa ihmiset se. JOKAISELLA TEOLLA JA SANALLA ON MERKITYSTÄTULEVAISUUDESSA...:) Paras suojata silmät, Mua häikäisee niin, Mä en tahdo enää juosta, Ja vilkuilla taakseni, Pitelisit mua hetken, Laulaisit laulun, Mä en jaksa enää juosta, Putoamaan takaisin,
Välillä tuntuu, että nykyinen onni sokaisee. Tulee fiilis, että enkö mie muista millaista joskus oli. Saapuu pelko siitä, että unohtaa miten pahalle ihmisestä voi tuntuakkaan.
Mie en enää halua koittaa paeta menneisyyttäni ja kaikkea, mikä siellä on. Mutta en mie halua sinne enää ikinä palatakkaan. Se ei tee mistän parempaa.
Ihanaa saada purkaa kaikki ulos. Kävin torstaina juttelemassa kuraattorin kanssa ja voi että se tuntu niin hyvältä...:)
Taas olis yks päivä enemmän plakkarissa (ja viikonloppu).
Voishan tässä ensin kertoa vaikka vähän tuosta viikonlopusta! =) Isosleiri alko siis perjantaina Pellinmäessä majoittumisella ja yleisellä infolla. Kotailtiin ja vietettiin iltahartaus... Siinäpä se. Ei ollu perjantai minulle mikään maailman paras päivä, mutta kyllähähn tässä vielä hengissä ollaan! :D
Lauantaina oli kaikenlaista hauskaa ja hulvatonta sekä opiskeltiin kaikenlaisia isosjuttuja. Illalla aivan täydellisen hulppea iltaohjelma ja saunat. Saunan ja iltapalan jälkeen miun piti pitää iltahartaus...O.O Huhhuh kun vähän jännitti! Mutta selvisin !!! =)
Sunnuntaina heräiltiin, syötiin aamupala ja pakkailtiin. Sitten pitikin jo lähtee kirkkoon palmusunnuntain messuun hoilaamaan. Siellä vielä sitten messun jälkeen leirin päätös kirkon kellarissa....=/ Ei oo koskaan kivaa kun leirit loppuu. Ne on yleensä niin kivoja!!! :D
Mutta tänään laskeuduttiin taas arjen ihmeelliseen maailmaan. Ja kammottavaan sellaiseen kun tajuaa, että edessä on aivan hillitön määrä kokeita, valtakunnallisia kokeita ja muuta vastuullista hommaa. Onneks olen ehtiny kirjottaa ruotsin aineen jo loppuun ja äidinkielen mielipidekirjotuskin on jo paremman puolella. Kyllähän se siitä. Tai niin kannattaa itselleen ainakin uskotella...x)
Muutenpa tässä on ollu ihan normaali koulupäivä. Ekaks supertylsät atk-tunnit, sitten bilsaa, matikkaa, terveystietoa ja englantia. Ei siis mitään kovin kummallista tai erikoista.
Tässä on mukavati kulunut ilta ruotsin ainetta kirjottaessa, tallihommia tehdessä, ykon kokeeseen lukiessa ja tietokoneella istuessa. Mukavaa normaalia koti-iltaa olen siis tässä vietellyt.
On tässä ehtinyt päivälle jo kappaleenkin miettiä! =D Vähän erilaista kuin yleensä.
Stellaa... Löytyy useimmiten minun äitini soittolistalta, mutta kyllä mahtuu omallekkin aika usein. Varsinkin tämä biisi. Sanat on niin turmiolliset ja herättävät. Voiko rakastaa niin paljon, että haluaa kuolla toisen mukana?
Sylissäsi uskallan tunnustaa, Ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan, Puolet minusta on muualla...
Jotenkin sellanen jännä kappale. Saa miettimään hirveen montaa asiaa. Mitä sitä tuntisi oikeasti jos toinen ilmoittaisi, että nyt olisi parempi pilvien päällä. Mitä silloin ajattelisi? Voisiko sitä sanoa jatkavansa matkaa ilman toista?
Minä en pystyisi. Junan alle mahtuu kaksinkin. Niin se vaan olisi.
Musan avulla voisi tässä taas mietiskellä asioita! :) Se on loistava keino purkaa omaa sisintään ja omia ajtuksiaan.
Tässä voisi olla paikka eräälle erittäin voimaannuttavalle kappaleelle Kaija Koon tuotannosta.
Kaunis rietas onnellinen
Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa, Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas, Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan, Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa, Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan, Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan,
Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään, Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää, Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas, Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa,
Kaikki varmaan osaa itse päätellä kappaleen sanoman...:)
Heipparallaa ihanat, joskus taas kirjoittelen sitten lisää...:)
Taas on yks harvinaisen tavallinen päivä takana päin, melkein...=P Vielähän tässä on edessä rakastamani kahvakuulajumppa! :D Sellasta hikoilua ja rääkkiä että huhhuh! :) Nautin.
Mutta olisikohan tässä päivässä jotain kertomisenkin arvosta... Koulupäivä oli aika normaali ja mitäänsanomaton. Ensiks perus uskonnontunti, matematiikkaa, äidinkieltä, yhteiskuntaoppia ja sitten vielä liikunnan kaksoistunnit. Äidinkielessä IHKU sijainen...-.- Kaikki me rakastettiin sitä NIII-IIN paljon että huhheijjaa...=P Liikuntatunnistakin selvisin hengissä! :)
Ens viikonloppuna isosleiri. Jeij! :D Odotettu kauan...:) Siellä saa taas olla ihanien ihmisten kanssa kokonaisen viikonlopun poissa kotoa...:D Pellinmäessä vietetyt leirit on vaan aina jotenkin niin ihania ja antoisia. Aina siellä jotain uutta oppii. Jos ei itse aiheesta (esim. isoskoulutus) opi mitään, niin kuitenkin jostain jotakin oivaltaa.
Äidinkielentunnilla oli ihanan sijaisen johdosta niin tylsää, että kirjottelin kaikenlaista tuohon maagiseen keltaiseen vihkooni. Voisin tässä hieman näytettä antaa jos sattuu ihmisiä kiinnostamaan...:)
Minulla on tunne mieletön sisälläni,
Voima, viha vai agressio,
En niistä saata yhtä valita,
Kaikki vuoroaan huutaen vaatii,
Jokainen minusta esiin raivoisasti vierii,
Koitan estää niitä valloittamasta,
Toinen toistaan vastaan vimmastusti sotii,
Haluaisin hajota murusiksi,
Särkyä tuhansiksi sirpaleiksi,
Voimat hiipuvat, en enää jaksa,
Annan vihan virrata läpi kuorestani,
Voimaisasti se hallinnan minulta vie,
Avaan suuni ja huudan,
Ei kykene minua mikään vaientamaan,
Kaikkoaa lämpö ympäriltäni,
Jään kylmään makaamaan yksin,
Viha hiljaa peloksi peilautuu,
Haluaisin itkeä viimeisen kerran,
Itseni hiljaa hajottaa,
Viha maailmani hajoitti voimallaan,
Jäi yksin ihminen pieni pelkäämään,
Tuo oli sellaista pientä tunteen purkamista ja hajoittamista sanoiksi. Ei se mikään hieno ja mahtava kirjaan pääsevä runo ole, mutta minulle itselleni merkittävä purku. Ei kaiken tarvitse aina tavoitella parhautta tai olla paras. Joskus on hyvä tehdä vaan jotakin turhaa ja merkityksetöntä muulle maailmalle. Itselleen kaikesta on hyötyä, uskokaa pois. Onhan se hienoa jos jostakin alunperin merkityksettömästä asiasta tulee merkityksellinen ja kuuluisa.
Hmm... Mitäköhän tässä vielä keksisi tähän kirjoitukseen lopuksi...:) PÄIVÄN BIISI TOTTAKAI!!! :D
Sellaista ihanaa settiä, jota tulee kuunneltua aika paljon... Sana, my idol <3 Ette ymmärrä... Niin ette välillä juuh...=P
Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva?
Miks se oon minä, jonka pitäs muka jaksaa?
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa,
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina,
Tein sillon väärii päätöksiä ja kadun niitä,
Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä,
Tuo viimenen säe kertoo kaiken sen tarpeellisen minusta, mitä ihmisen täytyy tietää selvitäkseen minun kanssani. Elämä on peli, ei mikään mulle riitä. Niin ei riitä. Mä tavoittelen aina palaa taivasta ja pyrin kuitenkin samalla pitämään jalat maassa. Mutta ei se niinkään ole sitä, että tavoittelisin aina täydellisyyttä, vaan sitä että mie en ole kauaa tyytyväinen tasapaksuun onnellisuuteen. Mie tarviin ongelmia ratkottavakseni, että miun pää kestää kasassa. Mie en saa tyydytystä siitä, että olisin kuukauden onnellinen ilman ongelmia ja epäkohtia. Mie saan henkistä tyydytystä ja onnentunnetta siitä, että saan jonkun kauan itseäni vaivanneen ongelman ratkaistuksi. Hullultahan se voi kuulostaa, mutta kai sitä ihminen tuntee itsensä aika hyvin jos voi tuollaista omasta itsestään sanoa. Tunnistaa jonkun piirteen itsestään ja koittaa valjastaa sitä voimavaraksi tässä elämässä.
Miun vahva puoli on se, etten jää paikoilleni vellomaan ikuisessa ''onnessa'', vaan koitan koko ajan löytää jotakin uutta pohdittavaa, mietittävää, ratkottavaa tilannetta, jolla saisin oman onnistumisentunteeni tyydytetyksi.
Monesti tuntuu silti Teen mitä vaan, teen väärin silti aina. Mie kuitenkin uskon, että se tunne siitä että teen kaiken aina väärin kumpuaa siitä, etten mie tee muiden mielen mukaan vaan omani. Kunnioitan muita ja arvostan heitä, mutta aina välillä on pakko pistää oma etu ensin ettei sitten jää rannalle ruikuttamaan että miksi kävi näin. Jos itse päättää asioista voi virheen tullessa löytä vain ja ainoastaan yhden syyllisen, itsensä. Se helpottaa asioita ja niiden käsittelemistä.
Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva?
Miks se oon minä, jonka pitäs muka jaksaa?
Mie oon niin kyllästyny ihmisten tapaan ajatella miusta silleen, että ''kyllä se kestää kaiken mitä sille sanotaan'' ja että ''ei se siitä mieltään pahota''. En minä kestä ja kyllä minä pahoitan. Tuntuu vaan, että sen vanhan kovan kuoren jättämät muistot haittaa yhä tänäänkin miun elämää. Ihmiset laukasee miulle päin naamaa kaikenlaista paskaa ja pahaa, mutta eivät tajua, että jokainen sana jää mieleen ja alkaa hiertää siellä. Tottakai sitä jossain vaiheessa kuuroutuu tietyille asioille, joita siusta sanotaan, mutta ei kokonaan niillekkään. Kiusaamikseksi sen voisi kai luetella, mutten minä tunne itseäni kiusatuksi. En mie oo kiusattu. Miulla mee todella hyvin koulussa, ihmissuhteissa ja muutenkin elämässä. En mie oo siitä mitenkään traumatisoitunu ja ottanu ihteeni. Kai miun tehtävänä täällä maan päällä on vaan olla se sylkykuppi, johon ihmiset saa purkaa omaa ahdistunutta sisintään kun eivät muuta keinoa keksi. Kai se on vaan pakko kestää. Mutta valittaa siitä saa, koska en siihen itse ole täysin syyllinen.
Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun, Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu, Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu, Aika alkaa laittaa hommat kuntoon ja muuttuu, Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun. Sitä voi miettii, että onko minua haukkuneet ja parjanneet ihmiset tehny miusta erilaisen kun mitä olisin, jos sitä ei olis tapahtunu. Mie en koe olleeni mitenkään juuri jossain ajanjaksossa koulukiusattu, vaan oon oikeestaan loppu ala-asteen ja yläasteen ajan ollu tässä asemassa missä satun olemaan. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Välillä se ei oo haitannu juuri lainkaan, mutta välillä pää tuntu räjähtävän siihen paikkaan. Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu. Tuo säe saa miut oikeesti miettimään, että miten joku voikin tietää just oikeet sanat miun tuntemuksille. Välillä tuntuu, että menee tosi hyvin, kaikki rullaa ja että kaikki on ihan mahtavasti, mutta sitten tulee taas niitä hetkiä, että haluais vaan paeta jonnekkin pois ihmisten katseiden alta. Mie en koe olevani herkkä tai ottavani liian helposti itteeni, mutta jos joku huomauttaa jostain asiasta jonka mie ite tiedän olevan vinossa, niin se saa miut aika hitosti pois tolaltaan. Kaikkeen ei voi vaikuttaa ja sillä selvä. Pyrin tietysti parantamaan kaikkea, mikä paranneltavissa on, mutta sitä mihin en voi vaikuttaa tai mitä en halua muuttaa, niin sitä en sitten paranna. That's it.
Välillä mie myös jotenkin kierosti nautin siitä, että jos joku huomauttaa esimerkiks miun pukeutumisesta jotenkin negatiiviseen sävyyn, niin sit mie vaan kylmän viilesti ja coolisti sanon että S-O W-H-A-T?. Mitä sen muita pitäs liikuttaa miten minä pukeudun tai meikkaan tai millasta musiikkia minä kuuntelen. Minua ei kiinnosta kommentit, jotka morkkaa jotakin asiaa, josta nautin itse. Ja ne kommentit just sattuu eniten...
Miusta on helppoa ja ihanaa purkaa ajatuksia laulujen sanojen kautta. Näin saa kiinni siitä asiasta, josta haluaa kirjottaa. Tietty joku asia saattaa suurentua, kun sitä kirjottelee tänne, mutta toisaalta taas se on jokaisen oma asia, että miten nää tekstit ottaa. Toivon, että edes joku oikeesti lukee mielenkiinnolla, mitä mie syvällä sisimmässäni mietin...:) Paljon on positiivista palautetta tullut ihmisiltä ihan kasvotustenkin, joten kai tässä voi olla hyvillä mielin.
Lopuksi sanon kauniita sanoja ihanille ihmisille, teille, jotka niitä ansaitsette:
Sinä olet sinä, et kukaan muu,
Sinä olet sinä, ei sinua kukaan korvaa,
Sinä olet sinä, ainutlaatuinen,
Sinä olet sinä, rakastettava ja niin ihana ihminen,
Sinä olet sinä, niin ja minä olen minä,
Sinä olet sinä, tehdään maailmasta parempi yhdessä, ei kukaan jää silloin yksin...:)
Ystävät, paistaa se aurinko joskus sinne risukasaankin. Jopa niin, että voi tarvita ihan aurinkorasvaakin! ;) Minä jos joku olen paras siitä sanomaan! :D
Olipahan taas NOPEA päivä! Aamulla oli sellenen olo, että kello juos nopeemmin kun ite kerkis perässä mennä, eikä se fiilis kyllä haihtunu päivän mittaan yhtään mihinkään...=P
Koulupäivä oli ihan jees. Ei mitään kovin erikoista tai maailmaa mullistavaa. Ekaks kaksoistunnit ruotsia, sitten kaksoistunnit bändisoittoa (<3), tunti äikkää ja vikaks biologiaa. Ihan mukavasti ja normaalisti meni nuokin tunnit. Ei mitään normaalista poikkeavaa siis TUNNEILLA...;)
Mutta ruokavälkällä kävin juttelemassa opon kanssa ja sain tietää kaikkea kivaa sellaisesta jutusta, että meille tulee asumaan vaihto-oppilas huhtikuussa viikoks! =) Vähänkö jännittää. Saan varmaan tässä lähiaikoina meiliä saksanmaalta...:D
Mutta sitten koulun jälkeen Steel Pan -kerhossa soiteltiin seuraavaa biisiä...=P
Aina niin ihana Angry Birds...:D
Steel pannuilun jälkeen eksyin kaupan kautta kirjastolle mussuttamaan eväitäni. Lueskelin siinä hyvän tovin ja nassuttelin pilttiä ja salaattia. Sitten saapui armas ihana poikaystäväni ystävänsä kanssa ja mentiin kirkolle hihhuloimaan ja pelailemaan korttia. Hihhuloinnin päätteeksi minä löysin tieni koululle teatteriporukan harkkoihin jatkamaan ihmeellistä hihhulointia.
Harkkojen jälkeen sitten vaan tassuttelin uimahallille odottelemaan äitiä ja kyytiä kotiin päin.
Nyt tässä sitten vaan istuskelen iltaa tietokoneella ja mietin, että miten ihmeessä sitä sais aikansa kulumaan...=P
Vois vaikka aikaansa kulutellakseen kirjotella tänne jotakin joutavaa jostakin turhasta...x) Tämä loogisuus lauseenrakenteessa !!!
Katselen tässä stand up komiikkaa youtuben ihmeellisestä maailmasta. Parhaillaan pyörii André Wickström Total Comedy -show. Aika kivaa ja naurattavaa kamaa...;D Itku silmässä välillä täällä kierii sängyllä kun naurattaa niin hirveesti...x)
Mutta vaikka lupasin jorinaa, en sitä tee. Nyt on vuorossa päivän biisi ja sitten hyvät illan jatkot ja muut munkeloiset...xD
Päivän biisinä ironisen sanoman sisältävä hieno kappale...;)
Vanha kunnon Nirvana ja Rape me...=D Kiva biisi on. Ja päivän biisi! ;)
Ihanaiset olen taas täällä! =D Jos joku on siis edes kaivannut...x) On vähän kyselty, että missä se jokapäiväinen bloggari on ollut jo yli puoli vuotta. Minä vastaan näin: ''Olen koittanut epätoivoisesti hommata itselleni elämää! :)''. Joo...(= Ja olen siinä ihan kohtalaisesti onnistunutkin !!! =) Yleismoodi on muuttunut edellisen kirjoituksen ajankohdasta aika valoisaksi jos se nyt silloinkaan ihan maissaan oli.
Voisin tässä ihan ensimmäiseksi vastata tuohon Ompun haasteeseen noissa kysymyksissä. Vastailempa siis niihin!
1. Onko sinulla sisaruksia, ja jos on niin montako?
- Ei ole yhtään kipaletta. Ja se on oikeestaan ihan mukavaa...=) Joskus on aika yksinäistä, mut eipähän tarvihe tapella kenenkään kanssa mistään...=D
2. Mikä on lempibiisisi?
- No nyt iskit Omppu vaikeen... Hmm... On niin monta, joista voisin valita! =D Mutta jos vaikka kolme linkkais!
Scorpions - No one like you
Mukavan energinen ja kivan sanoman sisältävää saksalaista ;)
Pariisin kevät - Painovoima (Korkeushyppääjän rakkaus)
Aika ihana ja erilainen kappale minun soittolistallani.
Kaija Koo - Tinakenkätyttö
Biisi, joka on suoraan minun elämästä kirjoitettu ja minulle suunnattu! =) Ei mikään musiikillinen ihme, mutta menee sekin noiden sanoitusten takia läpi minun korvista. Liittyy läheisesti minun elämääni ja kappaleen tärkeyden takana on tarina, jolle ei löydy vertaa...<3
3. Onko sinulla omia soittimia, jos on niin mitä?
- Miulla on sähkökitara, akustinen skitta, basso ja mandoliini :)
4. Lempi TV-ohjelmasi?
- Nyt on paha! En kato nykyään telkkaria enää lähes lainkaan... No jos nyt on pakko sanoa niin vaikkapa Sydämen asialla. Asiallista tavaraa briteistä!
5. Lempisana?
- No voi jessus...! Hmm... Tähän on monta vaihtoehtoa mutta jos nyt pakko on yks valita, niin valitsen sanan ''RAKKAUS''...<3
6. Oletko koskaan käynyt Lapissa?
- Kyllä olen. Hiihtolomalla viimeksi! =)
7. Keitä perheeseesi kuuluu?
- Minä, äiti ja elukat.
8. Montako kertaa olet käynyt ulkomailla ja missä maissa?
- Viidesti. Bulgariassa, Virossa, Venäjällä ja kahdesti Ruotsissa.
9. Mikä puhelin sinulla on?
- Nokian kalikka x2
10. Lempikirjasi?
- Leena Lehtolaisen ''Jonakin onnellisena päivänä''
11. Lempielokuvasi?
- Taru sormusten herrasta trilogia.
Siinäpä tuo nyt olisi! =) En käy haastamaan ketään, koska en viitsi haastaa niitä, jotka on minut jo haastaneet! xD Vastahaaste! Viisasta...! (y)
Mutta. Voisihan tässä kuluneesta vuoden puolikkaasta jotakin runoilla. Elikkäs syksyllä alkoi koulu uusissa tiloissa kun jouduttiin evakkoon omasta koulusta homeongelman takia. Uus koulu oli minun mieleen kovasti =) Jag tycker om!!! x) Joo... Ei ole ruotsi minun lempiaine!
Syksyllä myös jatkui meidän musikaaliporukasta syntynyt teatterikerho OMG^2 ja ollaan tässä kevääksi kehittelemässä jonkun näköstä näytelmää/prokkista kiusaamisesta. Hyvällä porukalla syntyy varmasti parasta ja ihan huippua matskua! =) Huipuin ohjaajakin meille on suotu...=D Ei savua ilman tulta. Eikös se niin sanonta kuulu?
Mitäs tässä muuta sitten olis tapahtunu? Hmm... Jaa... Parisuhderintama on ollut aktiivisen muutoksen alla koko talven viimeistä kahta kuukautta lukuunottamatta. Oli yksi juttu tuossa lokakuun lopusta joulukuulle, mutta se ei oikein lähtenyt ottamaan tulta alleen sen enempää.
Mutta nyt on täysin eri tilanne meneillään...<3 Sillä uusi vuosi toi tullessaan uudet kujeet ja ihmissuhteen, jonka toivon päättyvän vasta mullan alle mentäessä. Kun jonkun kanssa synkkaa niin sitten vaan synkkaa! =) Ja minkä onnellisuussykäyksen on aiheuttanut tämä iloinen elämänmuutos...=D Parempaan mennään vaan päivä päivältä! Tunteet ja niiden todellisuus saa välillä miettimään, että mitä sitä on tehnyt ansaitakseen tuollaisen prinssin elämäänsä...<3
Siispä tarvitsemme nyt imelän rakkauslaulun ja mikäs sen parempi olisi kuin Muse ja ''Can't take my eys off you''...=) Jokaisen sanan allekirjoitan rakkaalleni! (: <3
Sellaistakin siis on päässyt tapahtumaan! =) Muutakin on kyllä tapahtunut tässä... Kun vaan muistaisi edes suunnilleen aikajärjestyksen tapahtumien suhteen! =D
Tuli käytyä Sonata Arctican keikalla syksyllä kun sain äitiltä syntymäpäivälahjaksi liput Kuopiossa olleille meiningeille. Oltiin siellä kivalla porukalla ja oli kyllä niin huippua ja mukavaa ettei paljon paremmasta tietoa!=D Ja sitten juhlittiin vielä päivän verran minnun syntymäpäiviäni meillä Kristan kanssa...:3 Sekin oli mukavaa, koska sen niin hyvin muistan! =)
Ajoin myös lokakuussa mopokortin ja kaikkien ihmetykseksi pääsin ajokokeestakin läpi ensimmäisellä yrityksellä vaikka teoriakoetta piti käydä kahdesti kokeilemassa ennen kun pääsin pisteille! xD Skootteria tässä kirjoittelun lomassa etsiskelen...(=
Joululomalla sitten eksyin etelään serkun luo käymään! =) Se oli huippuakin huipumpi se reissu!!! <3 Oli niin ihanaa nähdä rakasta serkkua PITKÄSTÄ aikaa ja jutella asioista ihan naamatusten...:) Ihanaa kun on olemassa tuollaisia ihmisiä kuin rakas serkkuseni Jenna! Vahvoja ihmisiä, jotka ei ekasta vastoinkäymisestä lannistu vaan puskeevat eteenpäin vaikka mikä olis...<3
Isoskoulutuksessakin minä ehdin olla mukana kaiken tämän muun tohinan keskellä! =) Siellä on parasta porukkaa ja meno kuin villissä lännessä konsanaan!!! ;D Kohtahan tuo on jo talven viimenen leirikin edessä! =D Innolla odotetaan, että mitä siellä mahtaa tapahtuakkaan...:)
Musiikki on edelleenkin erittäin suuri osa tätä pientä elämää...<3 Tulee soiteltua kitaraa lähes päivittäin edes pikkuisen ja sanoitettua omia kappaleita lähes aina kun on tylsyys ja tekemisen puute. Ja välillä kyllä ihan tunnillakin...x) Pahiss olen siis! xD
Kuuntelen nykyään tuon metallin lisäksi hyvin monipuolista musiikkia. Soittolistalla asustaa nykyään paljon lapsuuden idoliani Maija Vilkkumaata, Johanna Kurkelaa, Scorpionsia, Sanaa ja kaikkea mahdollista! =) Monipuolistunut on tämän metallimimmin musiikkimaku aika paljon tässä kuluneen parin kuukauden aikana...(= Mikä on ihan mukavaa, vaikkakin aina ne metallit sieltä listalta tulee löytymään...;)
Syksyllä oli taas marraskuussa musaillat, joissa olin työllistänyt itseni aika mukavasti...xP Juontamassa olin molempina iltoina ja taisin lavallekkin eksyä sen neljäntoista eri vedon verran...x) Mukaan mahtui niin laulua kuin bassoakin ja vähän steelpannujakin! :) Eli aikamoinen jokapaikanhöylä olin taas vaihteeksi...=D
Voisin tässä kuitenkin käydä lopettelemaan ennen kuin saan lukea nimeni Guinnesworldrecordseista! x)
Omia biisinsanoja jos tähän loppuun laittaisi pikkusen...:)
Sitä ennen hei hei ja kiitos kun jaksoit lukea edes tänne asti...x)
Monta kertaa sanottu pahasti ja syösty tulta niskaan,
