Mulla oli äsken yksi elämäni ihanimmista illoista koskaan! Musiikki-ilta juontohommien ja esiintymisen parissa oli kyllä niin täydellinen kokemus, että huhhuh!!! =) Vaikka kaikki ei ihan ''täydellisesti'' mennytkään, niin kyllä täytyy myöntää, että fiilis oli katossa hole night!!!
Omasta soitosta nyt ei paljon kehumista ole, mutta nekin meni suht kunnialla läpi. Juonnoissa pari pientä mokaa, vaikkakin ne vaan lisäs positiivista jännitystä! x]
Muissa esityksissä oli mukana kyllä niin ihania ja taitavia ihmisiä, että tippa meinas välillä tulla linssiin! <3
Jos illan kiteyttäis yhteen lauseeseen, se kuuluis näin:
Massiivinen ja huomiota herättävä sisääntulo, iloiset ja positiiviset ihmiset, sekä omassa elementissään oleminen saa kaiken näyttämään valoisalta!
Ja kyllähän niitä muitakin mainitsemisen arvoisia ihmisiä esityksineen olisi, mutta taidanpa kuitenkin jättää väliin.
Lopetan siteeraten omaa juontoani menneeltä illalta:
''Kiittäen ja kuitaten''
tiistai 24. huhtikuuta 2012
maanantai 23. huhtikuuta 2012
IHANAA!!!
Musaillat! Ne alkaa taas! Odotus palkitaan huomenna kello 19, kun musiikki-ilta spring 2012 part 1 pärähtää käyntiin :D
Omana osana on huomisessa musaillassa juontohommia ja kolme biisiä, sekä kuoroilua! :)
Omana osana on huomisessa musaillassa juontohommia ja kolme biisiä, sekä kuoroilua! :)
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Vapaapäivät...=P
On se niin kivaa, kun on viikonloppu...-.- Onhan se ihan kiva, että jokaisessa viikossa on vähintään kaks päivää, jolloin saa ottaa rennosti ja olla huolehtimatta koulusta. Mut ei tätä välil jaksa. Viikonloput tuntuu olevan välil liian pitkiä. Sillon jos ei nää kavereita koko viikonloppuna!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Tuntuu vaan taas oudolta...=P
Se tunne kun vanha suola janottaa...-.- Ei se nyt paha asia oo, mutta joistain asioista se tekee aika hankalaa.
Vanhojen muistelu tuottaa tuskaa niin paljon, ettei se nyt oo kovin hyvä vaihtoehto tappaa aikaa.
Tän päivän ''kysymys'' kuuluukin: Miks sitä ihastuu niihin ihmisiin, joihin ihastuu?
Omasta kokemuksesta (siitä ettei kelpaa kenellekkään) voi sanoa, että jokainen uus ihastus on kuin puukko selkään. Ja sen puukon isken joka ikinen kerta itse! Itseään selkään puukottaminen kuulostaa tyhmältä ja siltä, et sen vois estää. Mut kun ei vaan voi. Ei sitä pysty ite päättää keneen sitä silmänsä iskee.
Ja se että joku entinen puukko, joka on muutenkin jo ruosteinen ja tylsä, isketään selkään, se saa olon yhtäaikaa onnellisemmaks kun koskaan, mutta samalla tosi hämmentyneeks ja tuskalliseks.
Mut mie siedän sen tuskan, koska on pakko! Ei siihen kukaan muu kuin minä itse pakota, mut silti se on vaikeeta.
Minnuu on aina vetäny puoleensa ne, jotka ei oo mitään massamyyriä, vaan niil on jotain omaa ja erikoista. Ne joilta saa edes joskus hymyn tai ystävällisen kommentin. Ja jos mut saa nauramaan, niin voin taata, että joku paikka on naurattajalle mun mielessä.
Yksinkertaisesti,
Vanhojen muistelu tuottaa tuskaa niin paljon, ettei se nyt oo kovin hyvä vaihtoehto tappaa aikaa.
Tän päivän ''kysymys'' kuuluukin: Miks sitä ihastuu niihin ihmisiin, joihin ihastuu?
Omasta kokemuksesta (siitä ettei kelpaa kenellekkään) voi sanoa, että jokainen uus ihastus on kuin puukko selkään. Ja sen puukon isken joka ikinen kerta itse! Itseään selkään puukottaminen kuulostaa tyhmältä ja siltä, et sen vois estää. Mut kun ei vaan voi. Ei sitä pysty ite päättää keneen sitä silmänsä iskee.
Ja se että joku entinen puukko, joka on muutenkin jo ruosteinen ja tylsä, isketään selkään, se saa olon yhtäaikaa onnellisemmaks kun koskaan, mutta samalla tosi hämmentyneeks ja tuskalliseks.
Mut mie siedän sen tuskan, koska on pakko! Ei siihen kukaan muu kuin minä itse pakota, mut silti se on vaikeeta.
Minnuu on aina vetäny puoleensa ne, jotka ei oo mitään massamyyriä, vaan niil on jotain omaa ja erikoista. Ne joilta saa edes joskus hymyn tai ystävällisen kommentin. Ja jos mut saa nauramaan, niin voin taata, että joku paikka on naurattajalle mun mielessä.
Yksinkertaisesti,
torstai 19. huhtikuuta 2012
Mussun massun kaikenlaista =D
Kun joku sanoo ''Ei noin saa tehdä'' niin se pistää miettimään.
Kuka oikeestaan sanoo mitä kenenkin pitää tai täytyy tehdä? Joskus tunteet vie eri suuntaan kun järki (jos sellasen sattuu vahingossa omistamaan ;)), eikä sillon tuu miettineeks ''onko tää järkevää?''. Ja pitääks kaiken aina olla järkevää??? Mun mielestä ei. Omaa parastaan kannattaa ajatella, oli se sitten järkevää tahi ei!
Koulussa opettajat tulee valittamaan, jos erehtyy jäämään sisälle välitunnilla, kun pitäs mennä ulos. Ketä se loppujen lopuks haittaa, joku haluu olla sisällä? Ja sitten kun opettajalta kysyy ''Onko pakko?'', niin se vastaa ''On!''. Ja jos et noudata käskyä sillä sekunnin sadasosalla, niin saat tiistaina kello kolme mennä miettimään asiaa jälki-istuntoon.
Mun mielestä pakko ei oo kun kuolla, ja senkin vaan kerran, mutta joskus on viisasta tehdä niinkun käsketään.
Mut kaikista ei oo vastustamaan auktoriteetteja. Ite en oo mikään hirmunen raggari, joka hyppii vanhempien nenille, mutta välillä ottaa päähän, kun nuorisoa pidetään täysin auttomana paskasakkina. Nuoret on idiootteja, jotka ei osaa tehdä mitään ja jotka vaan vittuilee itseään vanhemmille.
Kysymys kuuluu: Mitä helvettiä varten nuoria on syrjitty ja syrjitään edelleen?
Kaikkina aikakausina nuoria on pidetty ainakin jossakin määrin sellaisena porukkana, jota pitää morkata asiasta kuin asiasta. Johtuuko se siitä, että ei tiedetä mitä nuorille pitäisi tehdä?
Mun mielestä johtuu! Vaikka kaikki aikuiset on itekkin joskus ollu nuoria, niin silti niiltä on tuntunu kadonneen jonkinlainen pätkä elämästä lapsuuden ja valmistumisen väliltä. Ainut järkevä selitys tähän on se, etteivät aikuiset HALUA muistaa millaista elämä nuorena oli. Ja se, että nuorista yritetään koulia aikuisia liian varhain. Tottakai tietty kuri täytyy olla, mutta kyllä joku rajakin pitää löytyy.
Telkkarissa on jo jonkun aikaa pyöriny sellanen lehtimainos, jossa mainostetaan lehteä keski-iän ylittäneille naisille mainoslauseella: ''Elämäsi parhaaseen aikaan.''. Huhuu??? Kuka sano, että elämän parasta aikaa on se, että mukulat on karannu omaan elämäänsä ja että mies haluaa ostaa uuden auton kerran puolessa vuodessa?
Mun mielestä parasta aikaa elämästä on se mitä nyt elää. Vaik miten miettii ja penkoo menneitä, niin ei sieltä yhtä avointa ja ihanaa aikaa löydä. Ja vaikka ihan pienenä oli mukava olla, kun ei tarvinnut itse huolehtia mistään, niin silti joku nykyhetkessä on parempaa!
Ihminen joka on onnellinen, ei odota elämältään liikaa. Ja mä oon mielestäni nyt tosi onnellinen! Vaik kaikki ei oo mitenkään täydellistä, niin silti tää mulle kelpaa. Kuka on ees sanonut, että mikä on täydellistä? Mulle riittää se, mitä mulla nyt on. Äiti, joka pitää kotia pystyssä, elättää ja pitää huolta. Iskä joka sekin elättää ja ymmärtää mun jääkiekkojuttuja. Elukat, joille ei tarvii olla muuta kun oma ittensä ja joita saa hoitaa ja pitää hyvänä. Ystävät, joihin voi luottaa ja joiden avulla jaksaa joka aamu herätä uuteen aamuun, vaikka eilinen ois harmaa ollukkin. Musiikki, asia, jonka pariin voi paeta sillon, kun mikää muu ei tunnu auttavan ja josta saa voimaa aina seuraavaa päivään. Ja moni muu tärkee asia, joita nyt ei jaksa ees luetella =)
Entäs sitten perheen määritelmä?
Kuka sanoo millanen perheen pitää olla? Omassa tapauksessa perheeseen kuuluu vaan kaks ihmistä, mutta sen lisäks iso läjä karvajalkoja <3 Kun sanoo, että asuu äitin kanssa kaksisteen ja käy iskän luona paristi kuussa, saa osakseen sääliviä katseita ja kuiskintaa ''Sul on varmaan rankkaa'', mut ei se oo säälittävä asia. Eikä enää rankkakaan. Siihen tottuu ajallaan, niinkun kaikkeen täs maailmas.
Ainoona lapsenakaan oleminen ei oo kovin tavallista. Siitä joutuu kärsimään siinä mieles, et ei oo seuraa koko ajan. Sit saa kuunnella sitä, ''ettei ole tarpeeksi sosiaalinen toimimaan muiden ihmeisten kanssa''. En mie koko lapsuuttani yksin ollu, koska miut laitettiin päivähoitoon jo kolmen kuukauden ikäsenä! Ja sit kans kuulee sitä, etten osaa jakaa asioita muiden kanssa, koska oon ainut lapsi.
Empä sano muuta kun huhhuh...
Adios,
Kuka oikeestaan sanoo mitä kenenkin pitää tai täytyy tehdä? Joskus tunteet vie eri suuntaan kun järki (jos sellasen sattuu vahingossa omistamaan ;)), eikä sillon tuu miettineeks ''onko tää järkevää?''. Ja pitääks kaiken aina olla järkevää??? Mun mielestä ei. Omaa parastaan kannattaa ajatella, oli se sitten järkevää tahi ei!
Koulussa opettajat tulee valittamaan, jos erehtyy jäämään sisälle välitunnilla, kun pitäs mennä ulos. Ketä se loppujen lopuks haittaa, joku haluu olla sisällä? Ja sitten kun opettajalta kysyy ''Onko pakko?'', niin se vastaa ''On!''. Ja jos et noudata käskyä sillä sekunnin sadasosalla, niin saat tiistaina kello kolme mennä miettimään asiaa jälki-istuntoon.
Mun mielestä pakko ei oo kun kuolla, ja senkin vaan kerran, mutta joskus on viisasta tehdä niinkun käsketään.
Mut kaikista ei oo vastustamaan auktoriteetteja. Ite en oo mikään hirmunen raggari, joka hyppii vanhempien nenille, mutta välillä ottaa päähän, kun nuorisoa pidetään täysin auttomana paskasakkina. Nuoret on idiootteja, jotka ei osaa tehdä mitään ja jotka vaan vittuilee itseään vanhemmille.
Kysymys kuuluu: Mitä helvettiä varten nuoria on syrjitty ja syrjitään edelleen?
Kaikkina aikakausina nuoria on pidetty ainakin jossakin määrin sellaisena porukkana, jota pitää morkata asiasta kuin asiasta. Johtuuko se siitä, että ei tiedetä mitä nuorille pitäisi tehdä?
Mun mielestä johtuu! Vaikka kaikki aikuiset on itekkin joskus ollu nuoria, niin silti niiltä on tuntunu kadonneen jonkinlainen pätkä elämästä lapsuuden ja valmistumisen väliltä. Ainut järkevä selitys tähän on se, etteivät aikuiset HALUA muistaa millaista elämä nuorena oli. Ja se, että nuorista yritetään koulia aikuisia liian varhain. Tottakai tietty kuri täytyy olla, mutta kyllä joku rajakin pitää löytyy.
Telkkarissa on jo jonkun aikaa pyöriny sellanen lehtimainos, jossa mainostetaan lehteä keski-iän ylittäneille naisille mainoslauseella: ''Elämäsi parhaaseen aikaan.''. Huhuu??? Kuka sano, että elämän parasta aikaa on se, että mukulat on karannu omaan elämäänsä ja että mies haluaa ostaa uuden auton kerran puolessa vuodessa?
Mun mielestä parasta aikaa elämästä on se mitä nyt elää. Vaik miten miettii ja penkoo menneitä, niin ei sieltä yhtä avointa ja ihanaa aikaa löydä. Ja vaikka ihan pienenä oli mukava olla, kun ei tarvinnut itse huolehtia mistään, niin silti joku nykyhetkessä on parempaa!
Ihminen joka on onnellinen, ei odota elämältään liikaa. Ja mä oon mielestäni nyt tosi onnellinen! Vaik kaikki ei oo mitenkään täydellistä, niin silti tää mulle kelpaa. Kuka on ees sanonut, että mikä on täydellistä? Mulle riittää se, mitä mulla nyt on. Äiti, joka pitää kotia pystyssä, elättää ja pitää huolta. Iskä joka sekin elättää ja ymmärtää mun jääkiekkojuttuja. Elukat, joille ei tarvii olla muuta kun oma ittensä ja joita saa hoitaa ja pitää hyvänä. Ystävät, joihin voi luottaa ja joiden avulla jaksaa joka aamu herätä uuteen aamuun, vaikka eilinen ois harmaa ollukkin. Musiikki, asia, jonka pariin voi paeta sillon, kun mikää muu ei tunnu auttavan ja josta saa voimaa aina seuraavaa päivään. Ja moni muu tärkee asia, joita nyt ei jaksa ees luetella =)
Entäs sitten perheen määritelmä?
Kuka sanoo millanen perheen pitää olla? Omassa tapauksessa perheeseen kuuluu vaan kaks ihmistä, mutta sen lisäks iso läjä karvajalkoja <3 Kun sanoo, että asuu äitin kanssa kaksisteen ja käy iskän luona paristi kuussa, saa osakseen sääliviä katseita ja kuiskintaa ''Sul on varmaan rankkaa'', mut ei se oo säälittävä asia. Eikä enää rankkakaan. Siihen tottuu ajallaan, niinkun kaikkeen täs maailmas.
Ainoona lapsenakaan oleminen ei oo kovin tavallista. Siitä joutuu kärsimään siinä mieles, et ei oo seuraa koko ajan. Sit saa kuunnella sitä, ''ettei ole tarpeeksi sosiaalinen toimimaan muiden ihmeisten kanssa''. En mie koko lapsuuttani yksin ollu, koska miut laitettiin päivähoitoon jo kolmen kuukauden ikäsenä! Ja sit kans kuulee sitä, etten osaa jakaa asioita muiden kanssa, koska oon ainut lapsi.
Empä sano muuta kun huhhuh...
Adios,
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Mul oli täs ylimäärästä aikaa...=D
Kuten varmaan jo jotkut on huomannu, niin täs blogis mä en pidä hirveemmin mitään varsinaista ''blogia'', vaan jaan omat mielipiteeni muidenkin kuultavaks tekstin kautta. Toivon vaan että saisin lukijoita, jotka kommentoi ja miettii mun kirjotuksia. Ei oo pakko lukee jos ei kelpaa. Suomi kun sattuu olamaan vapaa maa! =D
Mul on täs jo pitempään pyöriny pääs sellanen idea, et vois kirjottaa mielipiteitä sanontojen ja sananlaskujen ympärille. Silleen ne sais tiivistetyks hieman ymmärrettävään muotoon =D Vaikka kun kyseessä satun olemaan minä, niin sekään tuskin onnistuu...xD
Aattelin, et ekaks aiheeks kävis hyvin vaikka rakkaus; asia, jota kaikki tarvii jaksaakseen eteenpäin <3
Mulle itessään sana ''rakkaus'' merkkaa hirveen paljon. Siihen sisältyy niin paljon asioita joiden voimalla minäkin olen olemassa. Luottamus, hyväksyntä, usko parempaan ja niin edelleen...=) Mulla on monta asiaa, joita voin rehellisesti sanoo rakastavani; perhe, elukat, ystävät, musiikki, jääkiekko ja moni, moni muu asia.
Rakasta minua eniten silloin kun vähiten sitä ansaitsen.
- Rakkautta tarvii eniten sillon, kun huomaa tehneensä väärin ja ennen kuin aikoo pyytää anteeksi.
Helvetti on sitä, että ei enää rakasta.
- Siin vaihees kun ei enää oo mitään mitä rakastaa, uppoaa eikä pääse ylös.
Sitä rakastaa eniten, mitä ei voi saada koskaan.
-Jos jotakuta tai jotain ei saa omakseen, jää sen tavoitteleminen mielekkäämmäksi puuhaksi kuin omistaminen.
Mulle rakkaus merkitsee paljon. Enemmän kun mikään muu, vaikka se kliseiseltä ja naurettavaltakin saattaa kuulostaakkin. Kiitos rakkaimmilleni olemassaolostaan!<3
Aattelin pohtii, et mitä sellasii ''mottoja'' ja ''elämänasenteita'' mulla on.
Pessimisti ei pety.
- Jou määääään...xD Mun syvin olemus. Mie myönnän, et miun asenne ei oo ehkä paras mahdollinen, mut mulle se käy! Jos ei ajattele mistään positiivisesti, niin yllättyy positiivisesti jos käy hyvin. Mut ei pelkällä pessimismillä voi pärjätä. Siks mulla on itelleni määritelmä: pessimistinen optimisti.
Miks ei optimistinen pessimisti? No siks, että normaali ihminen aina kuitenkin toivoo parasta. Mutta jotkut vaan haluu haalistaa huonoja kokemuksia pessimistisellä ajattelutavalla.
Carpe Diem - Tartu Hetkeen
- Kuten oon jo aikasemminkin sanonu, mulla on elämässäni vaan yks tavote: elää hetkessä, olla murehtimatta menneitä ja huolehtimatta tulevasta.
Rakkaudella,
Mul on täs jo pitempään pyöriny pääs sellanen idea, et vois kirjottaa mielipiteitä sanontojen ja sananlaskujen ympärille. Silleen ne sais tiivistetyks hieman ymmärrettävään muotoon =D Vaikka kun kyseessä satun olemaan minä, niin sekään tuskin onnistuu...xD
Aattelin, et ekaks aiheeks kävis hyvin vaikka rakkaus; asia, jota kaikki tarvii jaksaakseen eteenpäin <3
Mulle itessään sana ''rakkaus'' merkkaa hirveen paljon. Siihen sisältyy niin paljon asioita joiden voimalla minäkin olen olemassa. Luottamus, hyväksyntä, usko parempaan ja niin edelleen...=) Mulla on monta asiaa, joita voin rehellisesti sanoo rakastavani; perhe, elukat, ystävät, musiikki, jääkiekko ja moni, moni muu asia.
Rakasta minua eniten silloin kun vähiten sitä ansaitsen.
- Rakkautta tarvii eniten sillon, kun huomaa tehneensä väärin ja ennen kuin aikoo pyytää anteeksi.
Helvetti on sitä, että ei enää rakasta.
- Siin vaihees kun ei enää oo mitään mitä rakastaa, uppoaa eikä pääse ylös.
Sitä rakastaa eniten, mitä ei voi saada koskaan.
-Jos jotakuta tai jotain ei saa omakseen, jää sen tavoitteleminen mielekkäämmäksi puuhaksi kuin omistaminen.
Mulle rakkaus merkitsee paljon. Enemmän kun mikään muu, vaikka se kliseiseltä ja naurettavaltakin saattaa kuulostaakkin. Kiitos rakkaimmilleni olemassaolostaan!<3
Aattelin pohtii, et mitä sellasii ''mottoja'' ja ''elämänasenteita'' mulla on.
Pessimisti ei pety.
- Jou määääään...xD Mun syvin olemus. Mie myönnän, et miun asenne ei oo ehkä paras mahdollinen, mut mulle se käy! Jos ei ajattele mistään positiivisesti, niin yllättyy positiivisesti jos käy hyvin. Mut ei pelkällä pessimismillä voi pärjätä. Siks mulla on itelleni määritelmä: pessimistinen optimisti.
Miks ei optimistinen pessimisti? No siks, että normaali ihminen aina kuitenkin toivoo parasta. Mutta jotkut vaan haluu haalistaa huonoja kokemuksia pessimistisellä ajattelutavalla.
Carpe Diem - Tartu Hetkeen
- Kuten oon jo aikasemminkin sanonu, mulla on elämässäni vaan yks tavote: elää hetkessä, olla murehtimatta menneitä ja huolehtimatta tulevasta.
Rakkaudella,
Aina ei voi kaikkia mielllyttää :/
Yhen päivän aikana sitä kerkii tehä vaikka minkälaista! On ollu niin vittuuntu, kun ilonenkin fiilis...:O
Mut siihen ei välttämättä kuole: fiilis joka lentää reunasta reunaan, niin se fiilis on paras! Mikään ei tunnu menevän ihan penkin alle, mut ei tuu kanskaan lenneltyy pilvissä. :D
Jotkut ihmiset vaan pistää miettimään sellasta asiaa, että kannattas takoo sillon, kun rauta on kuumaa. Jälkeenpäin on turha ruikuttaa, jos joku asia meni pieleen kun ei oo tehny sille mitään! Vaikka pakko myöntää, että siihen tulee sorruttua aivan liian usein...=P
Mutta ottaa sellanen aivoon... Vaikka varsinaista ruikutusta ei sinänsä oo tarvinnukkaan kuunnella kuin omasta suusta x]
Kun alottaa päivän sillä, että skitsoo ittensä uuvuksiin uskonnontunnilla mitättömästä asiasta, niin ei voi olettaa, että loppupäiväkään ois sitten millään tavalla selkee...:[
Mut odotukset osoittautu kerrankin vääriks, sillä päivä olikin loppujen lopuks ihan kiva ja hauska! =D
Yks asia minnuu mietityttää:
Minnuu sanotaan todella usein erittäin positiiviseksi ja impulsiiviseksi (=tekee asiat hetken mielijohteesta) ihmiseks, vaikka omasta ja äitin mielestä oon superpessimistinen henkilö...xD Mut kyl toi hetkessä eläminen kuuluu niin sanoittuihin unelma piirteisiin. Mie arvostan sellasii ihmisiä, jotka tekee niin kun tahtoo, sillon kun tahtoo ja miten tahtoo! Aina ei tarvii ajatella muitakaan. Omaa itteensä vartenhan sitä tällä tänään eletään, ei ketään muita. Se on sitten eri asia millasen elämän haluu. Jos ei ota muita ikinä huomioon, niin ei varmasti saa kyllä positiivista vastakaikuakaan. Se on se kuuluisa JOKAISEN OMA VALINTA.
Oon viime aikoina saanu kuulla lokaa siitä, etten ota muita tarpeeks huomioon ja et ajattelen vaan itteeni. Niille jotka niin ajattelee, niin niille sanon vaan tän: ''Se on mun oma valinta ja ite päätän mitä teen. Rankempaahan tää elämä silleen on, mut jos kestän sen ite, niin onko sillä hirveesti väliä mitä muut siitä elämäntavasta funtsii?''
Mut oon käyny kyl vierailemas siel toisessakin päässä. Välittäny liikaa muista ja muiden mielipiteistä. Ja se. Se oli yhtä helvettiä!!!
Jos nykysellä tyylillä pää osuu välillä kattoon ja sillon pikkasen kirpasee, niin sillä vanhalla tyylillä hipo pohjaa jatkuvasti. Ja jokanen hipasu tuntu vaan pahemmalta ja pahemmalta. Siitä lopputulemana masennus.
Joten,
My friends,
Carpe Diem - Tartu Hetkeen
Kun vielä voit,
Mut siihen ei välttämättä kuole: fiilis joka lentää reunasta reunaan, niin se fiilis on paras! Mikään ei tunnu menevän ihan penkin alle, mut ei tuu kanskaan lenneltyy pilvissä. :D
Jotkut ihmiset vaan pistää miettimään sellasta asiaa, että kannattas takoo sillon, kun rauta on kuumaa. Jälkeenpäin on turha ruikuttaa, jos joku asia meni pieleen kun ei oo tehny sille mitään! Vaikka pakko myöntää, että siihen tulee sorruttua aivan liian usein...=P
Mutta ottaa sellanen aivoon... Vaikka varsinaista ruikutusta ei sinänsä oo tarvinnukkaan kuunnella kuin omasta suusta x]
Kun alottaa päivän sillä, että skitsoo ittensä uuvuksiin uskonnontunnilla mitättömästä asiasta, niin ei voi olettaa, että loppupäiväkään ois sitten millään tavalla selkee...:[
Mut odotukset osoittautu kerrankin vääriks, sillä päivä olikin loppujen lopuks ihan kiva ja hauska! =D
Yks asia minnuu mietityttää:
Minnuu sanotaan todella usein erittäin positiiviseksi ja impulsiiviseksi (=tekee asiat hetken mielijohteesta) ihmiseks, vaikka omasta ja äitin mielestä oon superpessimistinen henkilö...xD Mut kyl toi hetkessä eläminen kuuluu niin sanoittuihin unelma piirteisiin. Mie arvostan sellasii ihmisiä, jotka tekee niin kun tahtoo, sillon kun tahtoo ja miten tahtoo! Aina ei tarvii ajatella muitakaan. Omaa itteensä vartenhan sitä tällä tänään eletään, ei ketään muita. Se on sitten eri asia millasen elämän haluu. Jos ei ota muita ikinä huomioon, niin ei varmasti saa kyllä positiivista vastakaikuakaan. Se on se kuuluisa JOKAISEN OMA VALINTA.
Oon viime aikoina saanu kuulla lokaa siitä, etten ota muita tarpeeks huomioon ja et ajattelen vaan itteeni. Niille jotka niin ajattelee, niin niille sanon vaan tän: ''Se on mun oma valinta ja ite päätän mitä teen. Rankempaahan tää elämä silleen on, mut jos kestän sen ite, niin onko sillä hirveesti väliä mitä muut siitä elämäntavasta funtsii?''
Mut oon käyny kyl vierailemas siel toisessakin päässä. Välittäny liikaa muista ja muiden mielipiteistä. Ja se. Se oli yhtä helvettiä!!!
Jos nykysellä tyylillä pää osuu välillä kattoon ja sillon pikkasen kirpasee, niin sillä vanhalla tyylillä hipo pohjaa jatkuvasti. Ja jokanen hipasu tuntu vaan pahemmalta ja pahemmalta. Siitä lopputulemana masennus.
Joten,
My friends,
Carpe Diem - Tartu Hetkeen
Kun vielä voit,
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Tylsistyneenä sitä tuottaa kaikenlaista...=P
Rupesin tässä miettimään, että millainen olo on silloin kun on tylsää?
Ja nyt on just sellanen olo! Tylsistyneenä yrittää koko ajan tehdä jotakin hyödyllistä, mut sitten ei jaksakkaan.
Niinkuin nyt....x)
Ja nyt on just sellanen olo! Tylsistyneenä yrittää koko ajan tehdä jotakin hyödyllistä, mut sitten ei jaksakkaan.
Niinkuin nyt....x)
Miks menneitä ei voi vaan unohtaa??? :O
Niin, miksi?
Tänään tuota joutu taas pohtimaan, kun mietiskelin aamulla linja-autopysäkille mennessä menneitä kuukausia. Ja ei voi muuta sanoa kun että HUHHUH!!! Paljon on kahessa kuukaudessa muuttunu! Ei oo elämässä enää samanlaisia riippakiviä, joitten mukaan pitää elää...=P Tai eihän kukaan pakottanu, ihan itte halusin, mutta tietäähän sen; ihminen ei aina valihe sitä vaihtoehtoo, joka on itelle helpoin. Yleensä valitaan se, joka tuntuu parhaalta. Ja paras kun taas ei aina ole helpoin.
Nyt meni liian monimutkaseks! :D
Kevennämpä siis tekstin laatua... Ehkä...x] Tyypillistä minua! Ei ossaa päättää mitä tekkee!!!:D
Miul on elämäss yks teksti, joka johdattelee sillon, kun tuntuu, ettei mikään toimi ja kaikki menee penkin alle. Apulannan ''Reunalla'' -biisin kertsin sanat on aika täydelliset:
Tänään tuota joutu taas pohtimaan, kun mietiskelin aamulla linja-autopysäkille mennessä menneitä kuukausia. Ja ei voi muuta sanoa kun että HUHHUH!!! Paljon on kahessa kuukaudessa muuttunu! Ei oo elämässä enää samanlaisia riippakiviä, joitten mukaan pitää elää...=P Tai eihän kukaan pakottanu, ihan itte halusin, mutta tietäähän sen; ihminen ei aina valihe sitä vaihtoehtoo, joka on itelle helpoin. Yleensä valitaan se, joka tuntuu parhaalta. Ja paras kun taas ei aina ole helpoin.
Nyt meni liian monimutkaseks! :D
Kevennämpä siis tekstin laatua... Ehkä...x] Tyypillistä minua! Ei ossaa päättää mitä tekkee!!!:D
Miul on elämäss yks teksti, joka johdattelee sillon, kun tuntuu, ettei mikään toimi ja kaikki menee penkin alle. Apulannan ''Reunalla'' -biisin kertsin sanat on aika täydelliset:
Reunalla -kaunis on maailma
Reunalla -rohkeus on voimaa
Reunalla -loistavaa tunnelmaa
Reunalla hetki on aikaa (ennen kellon lyömää viimeistä)
Tossa ensimmäinen rivi; Kun menee huonosti vahva ihminen tajuaa, että maailmassa on paljon hyvääkin, vaikka oma tilanne oiskin päinvastainen.
Toinen rivi: Rohkeudella voittaa monta ongelmaa ja sillä saa apua sillon, kun sitä tarvitsee.
Kolmas rivi: Sillon kun lähtö tuntuu olevan lähellä, niin sillon fiilis varmaan heittää nopeesti onnelliseks. Viha-Rakkaus, Kipu-Nautinto, Inho-Mielenkiinto, vastakohdat on lähellä toisiaan. Niin se vaan tuppaa olemaan.
Neljäs: Sillon kun silmukka on kaulalla, tai kun keikkuu ihan sillan reunalla, sillon on vain hetki aikaa päättää... Ennen kun luovuttaa.
Ja luovuttajat on miusta luusereita ja heikkoja ihmisiä! Vaikka se rajulta kuulostaakin...
Ite on tullu huomattuu, et se mikä ei tapa, se vahvistaa.
Ja se mikä ei tapa, se myöskin ahdistaa!
Mut ei ilman huonoja päiviä olis niitä hyviäkään. Ei mikään tunnu miltään, jos ei väillä käy lähellä reunaa.
Mietittäväksi
Tossa ensimmäinen rivi; Kun menee huonosti vahva ihminen tajuaa, että maailmassa on paljon hyvääkin, vaikka oma tilanne oiskin päinvastainen.
Toinen rivi: Rohkeudella voittaa monta ongelmaa ja sillä saa apua sillon, kun sitä tarvitsee.
Kolmas rivi: Sillon kun lähtö tuntuu olevan lähellä, niin sillon fiilis varmaan heittää nopeesti onnelliseks. Viha-Rakkaus, Kipu-Nautinto, Inho-Mielenkiinto, vastakohdat on lähellä toisiaan. Niin se vaan tuppaa olemaan.
Neljäs: Sillon kun silmukka on kaulalla, tai kun keikkuu ihan sillan reunalla, sillon on vain hetki aikaa päättää... Ennen kun luovuttaa.
Ja luovuttajat on miusta luusereita ja heikkoja ihmisiä! Vaikka se rajulta kuulostaakin...
Ite on tullu huomattuu, et se mikä ei tapa, se vahvistaa.
Ja se mikä ei tapa, se myöskin ahdistaa!
Mut ei ilman huonoja päiviä olis niitä hyviäkään. Ei mikään tunnu miltään, jos ei väillä käy lähellä reunaa.
Mietittäväksi
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Antakaa anteeksi...
Yks asia täs elämäs on tullu huomattua. Asiat ei mee koskaan niinkun ne suunnittelee... On tullu huomattua sekä omasta, että ystävien puolesta.
Jotkut asiat oikeestaan menee, mut nekin muuttuu matkan varrella. =) Eikä ne muutokset aina oo vaan huonoja! Kaikissa asioissa on kääntöpuoli. Niin mie aattelen! Ja sillä ajattelutavalla pääsee eteenpäin ihan kohtuu vauhdilla. Huono puoli siinä etenemistavassa on se, et elämä kolhii sit vähän lujempaa.
Mut tätä elämää ei olla tehtykkään luovuttamista varten. Vaan vahvat selviytyy! Ja heikommat, ne on sitten köydenjatkona todisteena meille siitä, et aina kannattaa yrittää. Oli siitä hyötyy tai ei!
Mieti...
No jos sitä kuitenkin...:)
Monen moisten sattumusten kautta onnistuin hommaamaan vihdoin oman koneen!
Heh... Ja ehän olikin kiinnostavaa...:P
Mutta kuitenkin. Nyt tekstiä ei oikein lähe millään irti.
Joten,
Adios
Heh... Ja ehän olikin kiinnostavaa...:P
Mutta kuitenkin. Nyt tekstiä ei oikein lähe millään irti.
Joten,
Adios
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Nyt on sitten tämäkin maailmalla!
Jaaaa... Ensimmäinen blogi pärähti maailmalle! :)
Ilo on suunnaton! Myöhemmin sitten vähän laajempaa tekstiä...:)
Ilo on suunnaton! Myöhemmin sitten vähän laajempaa tekstiä...:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)