Se on kevät vihdoin...:)

Ulkona on niin ihanan aurinkoista ja paikat alkaa pikku hiljaa sulaa. Jotenkin tulee niin pirtee ja ilonen olo, kun aamulla herää auringonnousuun ja illalla aurinko laskee vasta just ennen kun käy nukkumaan. Tuntuu mukavalta! :)
Tää viikko on menny aikalailla tavallisissa merkeissä. Tiistaina alkoi siis taas koulu loman jälkeen. Illalla perusmeininki teatteriharkkoineen yms. Keskiviikko myöskin aivan tavallisilla uomillaan. Tänään oli taloustietokilpailu ja ihanaa kemiaa...:3 Ainiin! Saatiin vihdoin ja viimein luokkasormuksetkin...:) Ihanasti pääsee 3.6.2028 järjestämään sitten luokkakokousta! :)
Löyty taas yks biisi, jonka sanoista on helppo löytää paljon sanottavaa... Nimetön - Kuuleeko kukaan

Vie mut pois, tahdon paikkaan, jossa hengähtää,
Ei riitä vain että sulkee simänsä, kaiken keskellä,
Vie pois, polta siltani, kadota jälkeni,
Tämä kaupunki vaatinut on osansa,
Nyt mun on pakko lähteä,
Sillä kuule mun huudot kun jää heikko pettää,
En halua paeta todellisuutta,
Ainoastaan hengittää,

Välillä on alkanu tuntua siltä, että haluaisi hetkeksi paeta. Paeta mitä? Moni varmaan mietti tuota hetken. Mutta en mie osaa siihen oikein edes vastata. Voin kuitenkin yrittää parhaani mukaan.
Mie luulen, että haluaisin paeta itseäni, omia ajatuksiani ja niiden kehää, joka vaan kiertää ympyrää, eikä löydä päätepistettä tai rauhaa. Välilllä tulee paniikki, pakoreaktio. Silloin haluaa vaan saada ajatukset jonnekkin muualle mahdollisimman äkkiä ennen kuin ehtii liikaa miettiä asioita.
Mutta entäs jos ei ehdi? Silloin tilanne on mitä epämukavin ja ahdistavin. Alkaa miettiä kaikke painostavaa, asioita, joilla ei enää ole minkäänlaista merkitystä. En halua paeta todellisuutta, ainoastaan hengittää. Niin... Miun tarkotus ei oo päästä pois todellisuudesta, joka on kuitenkin tällä hetkellä todella mukava ja aika ongelmaton. Joskus vaan tulee sellanen olo, että haluais hetkeks pois oman päänsä sisältä. Sellanen olo, että ei haluaisi koko ajan miettiä asioita omasta näkökulmastaan.

Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu,
Siivet liian suuret tähän häkkiin ja se minua ahdistaa,
Näin se maailma keinuttaa omaa lastaan,
On siis täysin turhaa olettaa, et muutosta olisi luvassa,
Vaikka koittanut olen antaa aikaa,

Kertokoon sanat omasta puolestaan...


Kiitos, jos luit :)