Voishan tässä ensin kertoa vaikka vähän tuosta viikonlopusta! =) Isosleiri alko siis perjantaina Pellinmäessä majoittumisella ja yleisellä infolla. Kotailtiin ja vietettiin iltahartaus... Siinäpä se. Ei ollu perjantai minulle mikään maailman paras päivä, mutta kyllähähn tässä vielä hengissä ollaan! :D
Lauantaina oli kaikenlaista hauskaa ja hulvatonta sekä opiskeltiin kaikenlaisia isosjuttuja. Illalla aivan täydellisen hulppea iltaohjelma ja saunat. Saunan ja iltapalan jälkeen miun piti pitää iltahartaus...O.O Huhhuh kun vähän jännitti! Mutta selvisin !!! =)
Sunnuntaina heräiltiin, syötiin aamupala ja pakkailtiin. Sitten pitikin jo lähtee kirkkoon palmusunnuntain messuun hoilaamaan. Siellä vielä sitten messun jälkeen leirin päätös kirkon kellarissa....=/ Ei oo koskaan kivaa kun leirit loppuu. Ne on yleensä niin kivoja!!! :D
Mutta tänään laskeuduttiin taas arjen ihmeelliseen maailmaan. Ja kammottavaan sellaiseen kun tajuaa, että edessä on aivan hillitön määrä kokeita, valtakunnallisia kokeita ja muuta vastuullista hommaa. Onneks olen ehtiny kirjottaa ruotsin aineen jo loppuun ja äidinkielen mielipidekirjotuskin on jo paremman puolella. Kyllähän se siitä. Tai niin kannattaa itselleen ainakin uskotella...x)
Muutenpa tässä on ollu ihan normaali koulupäivä. Ekaks supertylsät atk-tunnit, sitten bilsaa, matikkaa, terveystietoa ja englantia. Ei siis mitään kovin kummallista tai erikoista.
Tässä on mukavati kulunut ilta ruotsin ainetta kirjottaessa, tallihommia tehdessä, ykon kokeeseen lukiessa ja tietokoneella istuessa. Mukavaa normaalia koti-iltaa olen siis tässä vietellyt.
On tässä ehtinyt päivälle jo kappaleenkin miettiä! =D Vähän erilaista kuin yleensä.
Stellaa... Löytyy useimmiten minun äitini soittolistalta, mutta kyllä mahtuu omallekkin aika usein. Varsinkin tämä biisi. Sanat on niin turmiolliset ja herättävät. Voiko rakastaa niin paljon, että haluaa kuolla toisen mukana?
Sylissäsi uskallan tunnustaa,
Ettei minustakaan oo tätä maailmaa kohtaamaan,
Puolet minusta on muualla...
Jotenkin sellanen jännä kappale. Saa miettimään hirveen montaa asiaa. Mitä sitä tuntisi oikeasti jos toinen ilmoittaisi, että nyt olisi parempi pilvien päällä. Mitä silloin ajattelisi? Voisiko sitä sanoa jatkavansa matkaa ilman toista?
Minä en pystyisi. Junan alle mahtuu kaksinkin. Niin se vaan olisi.
Musan avulla voisi tässä taas mietiskellä asioita! :) Se on loistava keino purkaa omaa sisintään ja omia ajtuksiaan.
Tässä voisi olla paikka eräälle erittäin voimaannuttavalle kappaleelle Kaija Koon tuotannosta.
Kaunis rietas onnellinen
Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa,
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas,
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan,
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa,
Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan,
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan,
Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään,
Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää,
Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas,
Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa,
Kaikki varmaan osaa itse päätellä kappaleen sanoman...:)
Heipparallaa ihanat, joskus taas kirjoittelen sitten lisää...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti