Niinpä... Miks menneisyyttä pitää muistella niinku se ois tapahtunu eilissä päivin? :o
Ite siitä saan kärsiä valitettavan paljon...-.- On olemassa niitä sairaita kyynikkoja, jotka elää vaan menneisyydessä ja vetoaa siihen, jos joku asia meni niistä huonosti. Tai jos jota kuta pitää satuttaa sanojen avuin...:(
Jos joku (esimerkiksi nyt vaikka minä) on töpeksinyt joskus aikaisemmin, niin pitääkö siitä muistuttaa niin usein, että alkaa itsekkin miettiä, että mikä vika? Onko väärin, että on nuorempana tehnyt virheitä, joista oppi?
Ei mun mielestä!
Onhan se ihan hauskaa muistuttaa kaveria jostain vanhasta sanojen sekoilusta ja pikku mokasta, mutta jos rupee kaivelemaan ihan kiven alta olevia juttuja, niin voi samalla miettii, että onko ihan hirveesti järkee...=P Jos toinen haluaa, ettei hänen menneisyyttään pengota, niin sitä pitäis sitten olla penkomatta! Ja ainakin itse niin haluan... Jonkun mielestä se on tekopyhää ajattelua. Mutta antaa vaan olla, jos siltä tuntuu. Jokainenhan senkin lopulta päättää ihan itse, mitä elämällään tekee. Tai on tekemättä. =)
Mun elämän tarkotukseks on raketunu täs vuosien mittaan olla ihminen, joka saa muut tuntemaan olonsa hyväksi... Nyt moni nauraa tolle edeltävälle lauseelle. No? Eikös tuntunukkin nauraminen hyvältä? =) Tuota mie juuri tarkotan sillä, että muut tuntee olonsa hyväks.
Ei oo välii nauratko mulle, mun teoille, ajatuksille vai ulkonäölle, tai et nauratko mun kanssa, kunhan mä saan sut vaan jollain tavalla nauramaan!
Niin. Onko sillä loppujen lopuks väliä, et saako ihmiset nauramaan oman olemuksensa vai luonteensa takia? Ja nyt joku ajattelee, et mä ajattelen noin vaan sen takia, et mulla ei oo muitakaan vaihtoehtoja.
Mut ei se niin mee. Mä haluun viihdyttää ja viihtyä itsekkin:
Mitä ne haluaa, sitä ne täältä saa/
Löytyykö toista moista viihdyttäjää päältä maan?/
Ei!!!
Mitä ne haluaa, sitä ne täältä saa/
Et saa muilta samaa!
Ehkä vähän klisee siteeraus taas, mut tulipahan siteerattua! =)
Anteeksi, jos olen oma itseni,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti