tiistai 22. toukokuuta 2012

Kaikkia ei voi miellyttää...

...Eikä osaa pidä edes yrittää!!! =)
Mut joo... Eiköhän tosta muiden miellyttämisestä oo saanu ihan tarpeekseen tän elämän aikana. Nyt on se hetki, jolloin on aika käydä elään omaa elämää!!! =)

Päivittäin saa kuunnella arvosteluu siitä, miten mun arvot on jollain tavalla pielessä tai en noudata niitä...=P Juu, en ole mikään pilkunnussija, joka noudattaa sääntöä ''Ole virheetön!'', vaan ihan tavallinen kuolevainen ihminen, joka vaan haluu elää parhaaksi näkemällään tavalla! Eli ei kannata rueta mulle aukoo päätään siitä, ett välil tulee funtsittuu menneitä, huonompia aikoja. Teen sen etten toistas samoja virheitä uudestaan, vaan oppisin niistä jotain uutta! Koska vaan ajattelemalla oppii! =)

Tänään mielessä pyöri (ehkä tukarikurssin ansiosta) sellanen asia, et jos ite hymyilee ja on toisille ilonen, niin kyl sitä varmaan saa välil takasinkin! Jos aina vaan kiroo jonkun toisen olemassaoloa ja haukkuu tätä, niin ei varmaan kyseiseltä henkilöltä saa takasin kovin paljoo positiivista puhetta! =) Itellä oli viel pari kuukautta sitten sellanen aika, et ei oikein huvittanu olla muille kiva, koska tuntu, että koko maailma kaatuu niskaan, et tekipä ihan mitä hyvänsä. Mut onneks asiat ei oo enää niin! =D Eikä se oo enää perustelu olla mulle inhottava, jos en enää sitä duuria harrasta!

Suurin syy mun onnellisuuteen täl hetkellä on se, et oon tyytyväinen omaan itteeni just sellasena kun oon! Ei siihen mun mielestä oo muutakaan vaihtoehtoa. Ja vaik en väitä, et olisin TÄYDELLINEN, niin silti mun on vältettävä sellasenaan muillekkin kun ainoastaan vaan itelleni. Ja jos en, niin sit sille ei voi mitään! =)


Mutta,
Löysin taas, tai oikeestaan tajusin, yhen ihanan biisin Apulannan tuotannosta:


Biisin, jossa on vielä ihanammat sanat... Ja vielä niin sopivatkin! =P

Kuljen tietä sateenmustaa,
Mielessäin vain kuva susta,
Kun korvissani naurus soi,
Vaikka nään sut kanssa toisen,
Mielestäin mä saa sua pois en,
Silmiäs kai unohtaa en voi, en mä voi...


On rakkaus kai ihanaa,
Pelkkää suurta tuskaa,
Öisinkään en enää unta saa.
Hyväksyn et lähellesi,
en voi päästä sängyllesi.
Silti en voi sua mä unohtaa, unohtaa...


Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan,
Kyynelsilmät kuivaamaan,
Ilman sua kai mahdotonta olla vois,
Oi jos kaikki toisin ois...


Etsä tajuu, mä oon katellu sua!
Jo pitkän aikaa!




Mut kyl sitä biisejä miettiessään tulee huomanneeks, että miten paljon vaivaa muusikot on nähny kappaleiden sanoitusten ja sävellysten eteen, joita me tuoltan tuutista päivittäin kuunnellaan!!! =) Musiikin ei pitäs olla kertakäyttökamaa, joka kelpaa sen yhen kesän ja lentää sitten alelaariin ei kenenkään ostettavaksi. Hyvä musa kestää nyt ja aina! =D




Niimpä ystäväiseni, lukijani!
Hyvää loppuelämää! =D

2 kommenttia:

  1. Ei ollu tarkotus haukkua, enkä kyllä sitä oo mielestäni tehny, mutta anteeks silti, jos niin asian käsitit. Ymmärrät varmaan, että helpointa on keksiä kirjotettavaa siitä, mitä ite näkee läheltä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin tähän kirjotukseen otin vaan aihetta omasta päivästä. Tuntuuhan se ikävältä, jos jollain muulla on mollivoittosta, kun ite saa olla kerrankin onnellinen, mut ei se tarkota sitä, etteikö miusta pahalle tuntus se, että siul on paha mieli...:/

    VastaaPoista