Oli niin sanotusti ihan tavallinen päivä...=P Ei tapahtunu mitään kovin maailmaa mullistavaa...=) Mutta ihan ''mukava'' päivä! Ja horoskooppihan kuului:
Haaveilet jostakin uudesta, mutta et oikein saa aikaiseksi muutosta elämääsi. Yritä hoitaa asia toista kautta, sekin on mahdollisuus. Päiväsi on oikein mukava!
No haaveilu olikin yks tän päivän teemoista. Mietin sellasii pieniä, mutta tärkeitä asioita, joiden toivoisin olevan toisin, mutta samalla myös pähkäilin, et entäs jos sais päättää millanen maailma olis, jos ite saisin päättää kaiken...=D
Pieniä asioita oli aika paljon ja ne hyppäs mieleen sillon, kun niihin teki mieli puuttua! =) Mut joihin en kuitenkaan puuttunu, koska en halunnu pilata päivää turhalla riitelyllä...=p Jotenkin se ois tuntunu aika turhalta. Aikasempia sanojani lainaten ''mielummin oon onnellinen, kun aina oikees''. Niin tuntuu olevan vähän helpompi olla...=P
Millanen maailma ois, jos mä päättäisin kaiken?
Onnellinen. Ei se meinaa kuiteskaan sitä, et e ois mitään pahaa, mut sellanen, et menneiden murehtiminen ois yhtä paha rikos, kuin joukkomurha! Sellanen sais varmasti ihmiset miettimään miten elää! =)
Aika raa'alta ja rankaltahan sellanen kuulostaa, mut se varmasti sais tosissaan miettimään, et mihin elämänsä käyttää!!!
Nyt tuli mieleen sellanen asia, josta haluisin kiittää muutamia ihmisiä tässä maailmassa!
Jotkut ihanat, täydelliset ja nyt tosi tärkeet ihmiset tuli mun elämään mukaan just sillon, kun niitä eniten tarvittiin! Ja ne tuli tyhjästä!
Jos oikeesti miettii kulunutta vuotta 2012, niin on tapahtunu enemmän kun millonkaan ikinä mun elämäs! Jotkut asiat on muuttunu huimasti.
Tammikuussa elämä tuntu olevan sellasta paikallaan junnaamista ja musikaalin ensi-illan odottelemista, eli todella tyhjää aikaa... Mitä lähemmäs musikaalin ensi-ilta sitten tuli, niin sitä lähemmäs tuli myös mun ''lähtöpäivä'', koska sillon tuntu siltä, että kuhan musikaali on ohi, on myös mun neljätoistavuotinen elämä ohi.
Siihen oli syynä se, että sillon olo tuntu sellaselta, et maailmassa ei oo ketään, joka jäis mua kaipaamaan tai joka minnuu johonkin tarvihtis... Ja se oli hirveetä! Sillon ainoolta vaihtoehdolta tuntu päiviensä päättäminen omatoimisesti. Jokainen päivä tuntu aina vaan raskaammalta ja raskaammalta elää. Iski siis oikeasti masennus! =/
Sit aivan viime hetkellä löyty sellasii ihmisiä, jotka pelasti mut!!!<3<3<3 Siitä teosta en voi kiittää koskaan liikaa!!! Se oli tärkeetä ja liian suurta unohdettavaks!!!<3 =D Ei se pelastus tapahtunu yhessä yössä, (mut yhdellä yöllä oli helvetisti merkitystä!) vaan vähän ajan kuluessa! Se vei aikaa, arvokasta aikaa, jonka aikana opin ihan hitosti uutta tästä laiffista ja niistä asioista, jotka oikeesti on merkityksellisiä!
Seuraavana sellasii riimejä, jotka osoittaisin niille ihmisille, keistä äskeisessä tekstissä puhuin...<3
Sun hymys on jotain mikä saa mut uskoo,
Oonks mä koskaan sanonu kuinka ylpee mä sust oon?
Sun pitää ottaa haltuun koko maailma,
Koska sulla on mitä siihen tarvitaan,
Sä tiedät sen et mä tiedän sen,
Ja haluun sanoo sulle vielä et,
Nää on mulle paljon enemmän kun säkeitä,
Auringonsäteitä, maailma on meidän!!!
Kiitos! <3 =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti