Olin loikkimassa metässä! =) Se on mun elintapa. Ei kai sitä sille sillon mitään voi...x) Jos viihtyy, niin kai sitä saa, kun ei se muita millään tavalla tunnu häirihtevän... Paitsi että jos mulla on kamera mukana, niin kohta on jo face täynnä uusia kuvia! =)
Mutta onhan täs nyt muutakin kirjotettavaa! Esimerkiks tästä ihanasta, valoisasta ja energisestä päivästä!=)
Kun fiilis on hyvä, kaikki sujuu...:D
Ihan normi koulupäivä noin aluks, mut sit lähettiin paralympialoimaan! =) Pyörätuolikorista ja -rugbya, jousiammuntaa, sokeitten futista yms yms... Oli aika kivaa vaihtelua noin niinkun normaaliin kouluarkeen! =) Ja se oli kuitenkin oman luokan kesken silleen, että ne pisteillä olleet ryhmät koostu aina yhestä luokasta, joka jaettiin sitten ehkä vielä muutamaan osaan....=)
Mutta juuh... Tuli taas tuossa mietittyä elämää suurempia asioita, kun liikku tuolla luonnossa...
Mitä onnellisemmaks tässä on viikkojen myötä muuttunu, sitä enemmän on alkanu tajuta, että ei pidä ajatella mitä muut ajattelee. Jos mä oisin kertaakaan täs matkalla pysähtyny miettimään, et mitä tuli tehtyä, niin en olis nyt niin tyytyväinen ja onnellinen, kun mitä oon!
Joittenkin on vaan vaikee käsittää sitä tosiasiaa, että meikäläinen ei aio muuttua tippaakaan muitten mieliksi. Ainoastaan omaksi. Ja muutun koko ajan! Omasta mielestä siihen hyvään ja oikeeseen suuntaan, jossa mun on ite helppo olla ja elää...=)
Omasta elämästään ihmiset tekee vaikeeta, jos ne miettii mitä muut tekee ja mitä muut on!!! Ja mä en rupee itteeni vaivaamaan sellasilla asioilla, jotka ei varsinaisesti mulle edes kuulu.
Joku miettii nyt tätä lukiessaan, että sinähän se vasta muitten asioihin puuttuja olet. Vastaan siihen: Kuka kieltää, enkä tarkoita sillä ainakaan pahaa!
Edelleen yksi täysi totuus on kuitenkin se, ettei kaikkea voi tietää, sietää, eikä saada!
Jokasen pitäs olla tyytyväinen siihen, mitä sillä on. Se on helpoin tapa olla onnellinen! Ja oikeestaan ainut.
Ite oon sen vasta tässä äskettäin huomannu. Ja oli muuten ihan hyvä että huomasin! Oon tyytyväinen kaikkeen mitä mulla on. Ja vaikka nyt joku miettii ''Koko ajanhan sie valitat, ettet saa sitä yhtä!'', niin ei se ole sama asia. ''Se yks'' on mulle yks niistä sadoista, tuhansista, miljoonista unelmista, joiden avulla jaksan olla ja elää...<3
Kuka sano, että unemoiminen olis väärin?
Se joka niin sanoo on varmasti aika ahdistunut ja onneton ihminen. Kaikki tarvii jotain sellasta tavoteltavaks, jota ei voi ikinä saada! Mitä se ikinä kelläkin on, on se silti tärkeetä ja arvostettavaa muillekkin! Jos jolla kulla on unelma, joka ei oo realistinen, niin onko sillä mulle hirveesti merkitystä??? No ei. Miun mielestä on suorastaan ihanaa ja erikoista se, että kaikki ei haluu olla ihan ''tavallisia''!!!=)
Ja mä voin ihan rehellisesti ja ilman pienintäkään katumuksen ajatusta sanoa, et hyväksyn kaikki just sellasina, kun ne on. Hyväksyminen on silti eri asia, kuin pitäminen. Kaikkia ei tarvitse rakastaa, kaikista ei tarvitse tykätä, mutta KAIKKIEN KANSSA ON TULTAVA TOIMEEN!!! Se on yks mun elämän perusperiaatteista! Ja sillähän pääsee jo aika pitkälle...=)
Mutta nyt,
Antakaa toinen mahdollisuus ja ystävällinen hymy, joka piristää jonkun päivää...=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti