Jusseja vaan kaikille! =D

No se ois tässä juhannusyö sitten käsillä! =)
Eihän tässä mitään erikoista oo tullu tänäänKÄÄN tehtyä...xD Mutta on tullu tossa metässä hypittyy ja kukkia kerättyy tyynyn alle! Tällä hetkellä ainut tekeminen on kuitenkin vaan tämä blogin kirjoittaminen ja muutamien tylsistyttävien (lue: koukuttavien) facebook-pelien pelaaminen...x]
Mutta kai sitä tästäkin päivästä seleviää. Tai no. Yötähän tää jo on! =)
Ei tässä kyllä oikeestaan muuta,

Good night,
=D

Haah...! =D

Taas yks päivä aika pulkassa...=) Töitä, töitä, töitä...x]

Paska biisi, hyvä sanoma! =)

Se ei satu enää,
Mä oon kivusta vapaa,
Oon sinusta vapaa,
Voin päästää sut menemään,
Ei satu enää,
Oon yksin mä nyt,
Nostan kytkintä nyt...


Mukavaa, kun voi omassa päässään tajuta, ettei enää oo riippuvainen jostakin, mitä ei saanut/voinut saada...=) Se on aika vapauttavaa ja onnellista! Ei tarvii enää miettii kaikkee vangitsevaa ja ahdistavaa tai olla jotenkin vaivautunut itseään kohtaan.



Tunnen itseni paremmin,
Kun sain katkaistua remmin,
Kipu opettaa,
Särky opettaa,
Ei voi kuin kohdata heikon kohtansa,
Jä vähän karaistuu,
Muuten maailmassa vuoroin paistuu,
Ja vuoroin pakastuu,
Ei voi samaistuu liikaa keneenkään,
Muuten heitän itseni menemään...


No aika helppoo sanoa, että kipu karaisee. Olipa se fyysistä tai henkistä kipua. Mutta se on totta! Jos menettää jotain, mitä on aiemmin halunnu tosi kovasti ja jonka haluumiseen on keskittänyt kaikki energiansa todella kauan... Se tekee sillä ''menettämisen'' hetkellä olosta aivan mahdottoman ja onnettoman, mutta jälkeenpäin on vaan pakko todeta, että ''Kyllä se jotain sai aikaiseks!''...=D



Jä vedätän niitä, joista välitän,
Ja kaik on turhaa, jossei siitä opi mitään,
Se on vaan minä ja mun herrani,
Tarpeeks vuodatin sydänvertani...


Kaikki on turhaa, jos ei siitä tulevaisuuteensa nappaa mukaan mitään. Oppia pitää ottaa mukaan, vaikka hetkessä onkin tarkoitus elää! =D
Enemmän tätä blogia seuranneet tietää jo varmasti sanonnan ''Carpe Diem - Tartu hetkeen''...=)


No niin... Sopii aika hyvin ajatuksiin näin iltapuolesta! =) Oli tossa halkojen mättämisen lomassa aikaa mietiskellä vaikka minkälaista...;)

Ja sitten jo vähän vanhempaa riimistöä tuolta ''arkiston kätköistä''...=D Frendibiisi tässä matkan varrella olleista/olevista ystävistä...<3

Riimei rakkaimmille,

Nille ihanille ystäville,

Ihmisille, jotka sellasenaan rakastaa,

Enemmän mulle antaa, kun takas ottaa...<3

Kun vastaan tulee oikea enkeli,

Se saattaa olla sulle parasta ja pelastaa sun henkesi,

Oon onnekkain ihminen maailmas kun sain nää,

Ystävät, joita en vaihtas mihinkään,

Yks, jolle kai mäkin tulin oikeeseen paikkaan,

Jolle ainakin yriti avata portit taivaan,

Ja yritän tästä eteenpäinkin,

Kun tapasin noin ihanan tummatukkasen enkelin...

Ja sellanen prinsessa seuraavana listassa,

Et ei toista vertaistaan oo tässä maassa,

Saavuit mulle just ennen viimestä hetkee,

Annoit voimia jatkaa tätä vaikeeta retkee,

Sit niitä jotka on mukana jokaisessä päivässä,

Jotka antaa mulle voimaa jatkaa omassa elämässä,

Niitä, joita ilman ois hankalaa olla olemassa,

Rakastan teitä ajatuksessa kauneimmassa,

Kyllähän sitä on pakko myöntää juttu yks, 

Ei mun oo helppo päästä hyväksytyks,

Mut ne, joille omana itsenäni kelpaan,

Niitä ikuisesti tässä elämässä rakastetaan,

Tosiystävyys kestää jokaisen ylä- ja alamäen,

Kaikessa siinäkin positiivista näen,

Jos ei koskaan riitelis mistään,

Niin onko oikeesti mikään onnellista tääl...<3

Näiden myötä...<3

Hyviä öitä...=)

Hmm...=)

Jesss...=D Nyt alkaa vihdoin nää lomapäivätkin kulua töiden lomassa! 

Mut jää täs sen verta aikaa, et ehtii uusia bloggauksia kirjottelemaan. Tosin nytkin on aika musiikki/sanoituspitoinen ''teksti'' luvassa. 

Ei täs nyt hirveesti oo mitään erikoista tullu tehtyy...=P Jos töitä ei luokitella ''erikoisesks''!x] 

Juhannukselle pitäs keksii jotain tekemistä, kun ei oo hirveemmin näköpiirissä mitään sellasta omituisempaa meininkiä...=P Jussit on tähän asti ollu aina melko tylsiä ja ahistavia juhlia, kun kaikki kaupat on kiinni eikä kellään tunnu olevan aikaa. Kaverit hipsii jossain sukujuhlissa eivätkä kerkii seuraks. Hyvin todennäköistä on taas perinteeksi muodostunut ''lanijussi'', eli meikä istuu vaan koneella koko keskikesän juhlan aattoyön...=P 

Mutta eipä haittaa, jos yks viikonloppu sattuukin menevään vähän suunnitelmien vastaisesti, kun loppukesä onkin sitten täynnä kaikkee kivaa reissua ja työntekoa! =) En ookkaan tainnu vielä puhua noista lomasuunnitelmista, joten eiköhän oo sitten sen vuoro.

Elikkäs tässä nyt seuraava viikko ois tarkotus tehä töitä ihan hulluna, että kilisis kesäkuun palkat muhkeina tilille. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla olis varmaankin tarkotus käydä iskää moikkaamassa tuolla Lapinlahen suunnassa ja ollakkin siellä pari päivää pienen summerjobin (aitan maalaamista) merkeissä. Ja jos siitä nyt eteenpäin kahellaan, niin Ruotsiin ois serkun ja serkun porukoitten kanssa tarkotus lähtee 18. päivä ja hiippailla siellä 23:een päivään asti...=)

Sen jälkeen pari päivää sellasessa työnteossa, että oksat pois! On luvassa lapsenvahtina olemista ja muuta mukavaa aika pitkinä päivinä.

Ja sitten...<3 Sitten vaellukselle Lappiin ihanien ihmisten kanssa viikoks 31.7. eteenpäin! =D Odotettavissa erittäin hauskaa ja mielenkiintoista menoa...<3 Luultavasti tulossa aika unohtumaton kokemus noin niinkun maisemien, kuin sitten seurankin ansiosta! =)

Loppuloma meneekin varmaan sitten töitten merkeissä sen viimesen viikon osalta, vaikka kai sitä pitäs vähän ''lomaakin'' pitää ennen koulujen alkamista! =D

Mutta jooh... Ois taas muutamaa biisiä tarjolla! Dani (tunnettanee paremmin nimellä ''Uniikki'') tällä kertaa ohjaksissa ihan osuvien riimien kanssa! =D Jätkän musiikista en niin välitä sellasenaan, mutta sanotukset osuu aina sillon tällön ihan kohalleen.

Mä voin luvata, ettet koskaan tuu onnelliseks, jos mietit vaan et mistä onni koostuu,
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohdalle ku ootan sitä vähiten,
Etkä koskaan tuu täysii elää tääl, jos koko elämäs etit tarkotusta elämään,
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohdalle ku ootan sitä vähiten...

Koko elämäs voit ettii jotain elämää suurempaa, mut just ne pikkujutut tekee elämäst suuremman...


Täysin vapaa, ei mistään pelkoo,
Pistää ajatteleen, miks ei ain oo näin helppoo,
Ehkä ei osais arvostaa samal taval,
Jos joka päivä menis vaan samal kaaval...

Sanon ''kyllä''. Elämä mulle nautinto,
Ja mun mieli pysyy yllä ku kesäyön aurinko...


Onni matkas auttanu kestää nää kolhut,
Se on outo juttu, ei siit ota tolkkuu,
Oikopolkui se kulkee, 
Joskus se pitää ottaa pois, et sen voi tuntee,
Onni matkas avannu mun päästä nää solmut,
Se on outo juttu, ei siit ota tolkkuu,
Oikopolkui se kulkee,
Joskus se pitää ottaa pois, et sen vois taas tuntee...=)




Niinpä...=) Taas tätä samaa vanhaa!
Onni tulee vissiinkin vastaan sillon, kun sitä ei hirveemmin tule ajateltuu...<3 Omalle kohalle se tuli niin kaukaa haetun olosesti...xD
Omas elämäs on tällä hetkellä niin hyvä perussoundi, ettei oo paremmasta paljn tietookaan...=D
Loppuja nyt ei kai paljon tarvii selitellä, itsestäänselvyyksiä.
Mut hyviä riimejä kylläkin =)

Elämä kulkee sataa ja tuhatta,

Ja yritän parhaani mukaan elää katumatta,

Niit kaikkii typeryksii, ja niit on paljon,

Mut kyl ne pitää laittaa omaks syyksi,

Ja mitä jää käteen elämästä?

Tein omat valinnat ulkona oravanpyörästä,

Aika lentää, mut mä lennän perästä,

Ja toivon ettei se oo koskaan liian myöhäistä,

Ne sekunnit, minuutit, tunnit ei venaa,

Ja kaikki voi olla liian myöhäistä huomenna,

Lapsi syntyy synnytysosaston puolella,

Samal vanhus vetää vikan henkäyksen vuoteella,

Mä rakastan elämää, ja vihaan kuolemaa,

Ja liian moni lähtee täältä liian nuorena,

Mitä huomenna? Huominen ei oo luvattu,

Enkä huomen haluu kelaa, et eilinen oli hukattu,

Ei voida tietää paljon päivii jäljel,

Siks mä ajattelen mun sydämel enkä järjel,

Koska sekunnissa voit saada kaiken sun eteen,

Mut yht nopeesti kaikki voi cräshää ku WTC,

Yks räjäys, yks silmänräpäys,

Yks elämä, yks tiimalasin puoli on täys,

Mä venaan hyvää, mut se saattaa kestää,

Ja siks otan tiukasti kii täst hetkestä,

Jos se on vituillaan, yritän tehä siitä parempaa,

Ja paremmat ajat visusti mun päähän jemmaan,

Vaik kuin haluaisit aika ei vaan riitä enää,

Ihan liian usein väärään aikaan vääräs paikas,

Anna mulle lisää aikaa,

Annat mulle palan taivast,

Tähän nyt en viitti ees kommentoida mitään...=D Riimit riittänee...<3

Mutta, =)

Aina niin tärkee asia; ystävät...<3 =)

Ystävä, sua tarvitaan,
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan,
Ystävä, sut muistetaan,
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan...

Ja mulle joka kortti täs pakas on rakas,
En pyydä frendeilt mitään, mitä en ite antas takas,
Luottamus ja kunnioitus, niistä lähetään,
En pyydä mahottomii, mut en myöskään tyydy vähempään,
En kaipaa heikkoo lenkkii, mun ketju on pisin,
Vaatii taitoo taipuu, mut taittujat on vaarallisii,
Paine murtaa paljon, mut tosifrendit kestää,
Ja ite aijon kestää...


Ne on niit tärkeit. Ihmisii, joille voi kertoo kaiken ja joitten kanssa voi viettää sellasii hetkii, et ne jää ikuisesti mieleen...<3
Mul on aika monta sellasta ihmistä, jotka vois luetella ystäviks! =) Kaikki on ihan yhtä rakkaita, mut toiset vaan on välil läheisempii kun toiset. Ei ystävii voi, eikä saakkaan laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen!!!
Mut erityyppisiä ystävii on olemassa.
Ekana tulee mieleen sellaset frendit, joitten kanssa ei nää usein ja joiden kanssa ei ole ees paljoo yhteydessä, mutta joiden kanssa silti on aina jotain puhuttavaa. On mukavaa huomata, et on olemassa sellasii tyyppejä, joiden kanssa ajan kulumista ei huomaa...=)
Sit tulee mieleen ne ihmiset, joiden kanssa on lähes päivittäin tekemisissä! =) Ne, joille kerrotaan heti kaikki mitä on tapahtunu ja sattunu. Sellasii ihmisii, joitten kanssa ollaan paljon samassa paikassa ja joiden kanssa puhutaan kaikesta mahdollisesta =) Ja joita tulee ikävä, jos ei nää muutamaan päivään!

Kaks erilaista, mutta yhtä rakasta ystävätyyppiä...=)

Ystävyydestä,
<3

PS. Kiitos kaikille ystävilleni, jotka jaksaa pitää pinnalla ja potkia eteenpäin!!! <3 I LOVE YOU!!! =D

Tuntuu epäreilulta...=/

Epäreilua tää elämä on. Jos jotakin...=.=
Omien kokemusten perusteella ja muitten elämää vierestä seuraamalla on oppinu, että tää elämä ryhtyy viimesenä reiluks!!! =/ Se tuntuu aika murskaavalta, mutta vastoinkäymiset kasvattaa ja lujittaa omakuvaa vaan entisestään! =)
Pahinta epäreiluutta lienee joutua torjutuksi tai rakkaan ihmisen hylkäämäksi. Sillon tulee sellanen olo, ettei kelpaa sellasena kun on ja se saa oman mielen tekemään tepposia ja luulemaan, että tulee hylätyksi/torjutuksi aina vastaisuudessakin. Omassa päässään asioita tulee paisutelleeksi aivan järkyttäviin mittakaavoihin ja kuulostamaan täysin mahdottomilta.
Mut eihän sille voi mitään. Pitää vaan koittaa kestää ja olla välittämättä moisesta! =)


Niin,

No ompahan taas takana melkoinen viikko =)

Rantasalmella Topia ja Lottaa vahtimassa oli kyllä aikastalailla ihanaa...<3<3<3 On ne niin rakkaita ja tärkeitä...=D Kyl sitä tulee aika iloseks niitten kanssa touhutessa ja niitä vahtiessa! =)
Pienet asiat saa elämän näyttämään niin valosalta, että ihan häikäsee...x)

Eikä pienet ''vastoinkäymiset'' tunnu ees missään!!! =)
Vaikka niin saattas ehkä luulla...x]

Mutta,
Don't cry, say only FUCK and SMILE! =D
Goodbye, <3

Taas tätä...=)

Lyricsit, elämäni suola...<3 Jotkut on jo varmaan kyllästyny! x] No eipä oo mun probleema!!! =D


Mua kritisoidaan, mut en anna valtaani huolelle.
Puukkoni vastaanotan, mut etupuolelle. -TPH-


Niimpä...=P Millon ihmiset tajuaa sen, ettei jokasesta morkkaavasta sanasta tarvii vetää herneitä nenään? Ei varmaan koskaan... No meikä ei niin joka tapauksessa tee!!! Ei kannata antaa valtaa murheille ja jäädä niihin vellomaan. Sitähän saa ittensä ihan hulluks sillä tavalla!
Ja mitä noihin puukkoihin tulee, niin harvoin oon saanu varsinaisesti ''puukkoa selkään'', koska yleensä aavistan etukäteen mitä on tapahtumas ja kerkiin kääntää rinnukseni selän sijasta siihen puukon eteen!!! Naama kohti kuolemaa!!! Perkele!!! =D Eikä riidat oo kuolemaks! Ne vaan vahvistaa täl elämän reissulla uusia kolareita varten...=)




Uskon siihen mitä mä sanon, uskon siihen mitä mä teen.
Ja pienien tekojen kautta yhö suurempaan muutokseen. -TPH-

Niinhän mä uskon. Jos en uskos kaikkeen tekemääni ja sanomaani, niin en varmaan ois sellanen, mikä nyt oon. Ja joskus kun tuntuu siltä, ettei meinaa uskoo siihen mitä tekee, tulee OI-KE-AT ystävät rinnalle ja kannustaa uskomaan itteensä! =) Siinä vaiheessa saa tehtyä monenlaista ja kokee ittensä rakastetuks...<3
Senttikin on miljoonan alku, pienistä asioista tulee suuria. Joten miksei muuteta koko maailmaa paremmaks ihan vaan pienten tekojen avulla? Jos kaikki seittemän miljardia ihmistä maapallolla tekis jotain hyvää kaverille, niin eiköhän maailma muuttus heti paremmaks? =)


Mutta en aio nyt maailmaa rueta yhdellä onnettomalla blogilla muuttamaan, mut jos mitenkään voin siihen vaikuttaa, niin tottakai sen teen!!! =D

Ja taas on sellanen olo, et uusii riimei!!!

Sust on tullu mulle pienes ajas tärkee,
Vaikka aiemmin jotain ootkin saattanu särkee,
Ei se mua haittaa nyt,
Tuuli on sulle suotuisaks vihdoin kääntynyt,
Tai ainakin mun puolesta,
Saat yrittää uudestaan,
En mä jaksa kauaa olla katkera,
Mut olo on vaan niin epävarma,
Jos tää menee pieleen,
Niin mulle tulee vaan äkkii mieleen,
Korvaako laatu määrän,
Ja auttaako vain yks mut määränpäähän?
Muutamiin jo toivoni heittäny,
Liian monta kertaa on ne teoillaan yli mun kattilan keittäny,
Uhkapeliähän tää elämä on,
Pääasia, et en oo enää ystäväin seurassa onneton...<3


Good night,
My dears, <3