Monta sellasta painavaa ajatusta mielessä...=P

Sellasii ajatuksia, joita on tosi vaikeeta pukee sanoiks... No se on pikkusen huono juttu näin blogin kirjottamista aattellen...x]
Jos sitä taas musiikin avulla syöksys aiheeseen...=)

No eihän tuo nyt ihan täysin oo kuvaava, mut paljon on sellasiikin riimejä, jotka sopii hyvin tai jopa erinomaisesti omiin ajatuksiin...

Sua en voi unohtaa, unohtaa,
Teit mun elämästäin kauneinta aikaa,
Toivoisin ajat takasin,
Rakas, sua vain mietin yksin...<3


Kauneus on katsojan silmissä,
Huomaat sit kun sä leijailet pilvissä,
Säikähdät ku katsot, ei oo maata jalkojes alla,
Makaat yksin kauniin tähtitaivaan alla,
Sun silmiis muodostuu tähdist se yks,
Ja mieles pyörii vaan yks kysymys,
Miks en osaa ottaa mun chansseist kii,
Ku ne vaa kiitää sun silmis ohin vaan pilvin,


Ajatella miten pystyitkään mua satuttaa,
Mun sydäntä, jonka vaan harva auki saa,
Mut vaik kuinka pahalta se nyt tuntuukaan,
Mä en silti muita kai osaa rakastaa,
Oot mulle aikaa tappavaa, murhaa,
Mut kun en helvetti vaan haluu unohtaaa,
Sua ja mua, meiksi jo sanotaan,
Mun sydämes on sulle aina paikka avoinna,


Kyyneleet nuo loputtomat virtaa ainiaan,
Mut sua en tuu koskaan unohtaan...




No en varmasti tuu unohtamaan. Mul tulee aina olemaan joku pieni ajatus sellasen ihmisen luona, johon oon joskus näin suuria tunteita kohdistanut...=)
Now and forever you are important to me...<3


Aiheen vaihto vois olla ihan paikallaan...=D
Sana, melko tuore naisräppäri, jonka riimit on välillä vähän liiankin sopivia...<3

Yks niistä sanan biiseistä, jotka on suoraan omaan elämään verrattavissa...<3

Pienest asti läpi harmaan kiven,
Monesti kaatunu ja tehny virheit,
Ikin en luovuta, ikin en lannistu,
Hopee ei häpee, muta mä en alistu,
Ei kultast keskitietä,
Minne tie vie, ei voi tietää vielä,
En oo syntyny tähdeks, enkä sitä ole,
Oon vaa tyttö joka yrittää tät todella,
Ja pakko todeta,
Kokemukset mua parhaiten opettavat,
En oo hyvä esimerkki,
Pää kolmanten jalkan, ilman esileikkii,
Välil pääsee sammakoita suusta,
Välil meno kaipais hieman jarrutusta,
Mut mä elän nyt elämääni täysii,
Miten käy siin, niin käy sit niin...!


Kuka siitä sanoikaan, mitä minä haluunkaan,
Matkaan kohti unelmaa, et voi estää ainakaan,
Kuka sitä sanoikaan, et tuu mitään olemaan,
Matkaan kohti unelmaa, en välitä vaik puhutaan...!


Emmä jaksais tätä yksin,
Siks rakkaat ympärillä nytkin,
Niin kauan kun sydän sykkii,
Jatkan tätä ilman selityksii,
Mä oon täysin tyytyväinen elämään,
Välil angstii ja välil pitää keventää,
Ei arpapelii vaa tietosii valintoi,
Tietosena asioist tieto toi vahinkoi,
Tervetuloo pudottamaan haasteit,
Mut mä jatkan kurottamaan haaveit...!


Kuka siitä sanoikaan, mitä minä haluunkaan,
Miten käy siin niin käy sit niin,
Kuka siitä sanoikaan, et tuu mitään olemaan,
Mut mä jatkan kurottamaan haaveit...

Niin... Mitä kukaan on sanomaan, et kuinka mun pitäs elää tai et voinko mä toteuttaa mun unelmiani?
On väärin, et ihmiset yrittää ohjailla toisten elämää silleen, et se ois niille itelleen mieleuista. Mun tavotteena on vaan pitää omasta ratista kiinni ja jos jonkun muun suunnitelmat menee pieleen siks, et mä ajan ohi, niin ei voi mitään!!!


Mutta nyt,
Goodbye...<3

Aivan...=)

Taas yhdellä kappaleella vastaan omia ajatuksia...
Kiitos Chessille ihanasta biisistä, vaikka kappale aika vanha jo onkin! =D

Joskus tunne on sellanen, et itkettää,
Oon niin hukassa ettei ymmärrä mistään mitään,
Nyt mikä auttais, tästä pelastais,
Joskus tunne on maailman onnellisin,
Kun se tunne päättyy, mistä sen taas löytäisin,
Nyt mikä auttais, tästä pelastais...



Niin... Miks ihmisen pitää olla sellanen rakennelma, et välil saa hyppii vaaleenpunasessa hattarassa, sit välillä se hattara pettää ja tipahtaa kovalle ja terävälle soralle?
Kai kaikella on joku tarkotus. Mut se tarkotus on sen verran suuri, ettei sitä tämmönen pieni ihminen voi ymmärtää. Ja eikai tarviikkaan?
Päässä on loputon määrä kysymyksii...

Miks ei vois olla helpompaa?
Miks en uskalla tehä sitä?
Miks täs elämäs kaikki tuntuu välillä niin kamalalta?
Miks mä pilaan aina kaiken?
Miks en saa sitä kaikkee mitä haluun?
Miks en kelpaa sille yhelle?
Miks mä mietin näitä asioita?

Kaikil mun pääs liikkuvilla kysymyksillä on yks yhteinen piirre. Ne alkaa ''Miks?''. Ja tiedän vastauksen kaikkiin!!! Siks, että täs elämäs ois jotain tekemistä, jotain miettimistä sille ylijäävälle ajalle, joka jää iloitsemisen ja murehtimisen jälkeen jäljelle! Monimutkainen virke, mut totta silti. =)

Kai sitä vois ittensä puuduttaa ja jättää miettimättä tota kaikkee, mut olo on aika ihana sillon, kun on päässään saanu jonkun asian selville!


Lopuks viel IHAN UUNITUOREITA UUSIA RIIMEJÄ!!! =D

Ne varotti ''Rakkaus on sokea'',
En kuunnellu, halusin vaan kaiken kokea,
Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä sanoa tää,
En halunnu silloin mitään sua enempää,
Tein susta itelleni elämän ehdon,
Iltaisin uneen tuudittavan haaveitteni kehdon,
Kehtasin itseltäni huonot puoles peittää,
Ja muille vaan hyvistä puolistas selittää,
Nyt kun en sulle kelvannutkaan,
Oon saanu takertuu jokaiseen ajatuksen mutkaan,
Kaikki tuntuu nyt liian vaikeelta sanoa,
Mut mikään ei muuta silloin tunnetun paloa,
Kiitos rehellisyydestäs, rakas,
Voin vannoa etten palaa ruikuttamaan sua takas,
Kiitos että olet olemassa,
Mulle uutta voimaa ja vastuuta antamassa...<3


Öitä,
<3

Hyvä biisi...=) Yksi Mc Manen parhaista! Siin on jotain, mikä puhuttelee ja kertoo omista kokemuksista...

Mitä sitten, kun unelmat palaa tuhkaksi?
Kaikki mitä toinen tekee koituukin vaan uhkaksi.


Mua sattuu, kaikki ei oo niinkun ennen,
Kuka luokittelee ikuisen onnen rakkauteen?


Kyyneleeni ympäröivät linnoja pilvien,
Ne tuudittaa mut uneen itkien,
Ne saa tän katkeruuden verkon repeämään,
Mä en haluu kestää tätä enempää...




Fiilis, joka pistää miettimään kaikkea tätä koettua. Sen toi biisi saa aikaseks.
Näin ''jälkeenpäin'' on helppoo sanoo, et oli tosi tyhmää päästää ittensä rakastumaan. Mut sillon se oli parasta ja tuntu niin ihanalta, ettei sitä voinu vastustaa...=)
Kyllähän mä pessimistisesti alusta asti tiesin, ettei mahdollisuuksia oo. Ja silti, silti tein sen mikä sitten myöhemmin kidutti pahemmin kun mikään... Annoin oman sydämen mennä järjen edelle, rakastuin.
Oon kuullu paljon siitä, et ''Ei se oo rakkautta, se on vaan ihastumista. Rakkaus muodostuu pitkän ajan kuluessa. Et sä sitä hetkessä saa!'' No nyt vois ehkä sanoo, et veihän se aikaa. Ja mitä pitempään sitä kesti, sitä kauemmin sen unohtaminenkin kestää... Mutta kyllä, se oli/on rakkautta. Ja moni nauraa. Naurakaa vaan. Eihän se mulle mitään merkkaa. Tärkeintä on, et tiiän ite missä meen tän elämän kanssa ja mihin suuntaan...
Ja kaikki se mitä koin oli jotain niin ihanaa ja täydellistä, ettei niitä muistoja parane unohtaa...<3 Jokaista katsetta, jokaista sanaa ja jokaista hymyä tuun muistamaan ikuisesti lämmöllä!!! =) Se oli jotain mitä en voi koskaan unohtaa, enkä haluukkaan...=D

~Kun ajattelee kaikkea sitä, mikä olisi jäänyt tapahtumatta ilman sinua, olen iloinen, että olet olemassa...<3~

Mut ei täs nyt oikeestaan osaa tehdä mitään muuta kun kiittää selkärankaa omaavaa ihmistä siitä, että sano suoraan eikä antanu turhaa toivoo. Se tuntu tottakai murskaavalta sillä hetkellä, mut jälkeenpäin helvetin hyvältä. Ainoo tapa pitää muut ympärillä onnellisina on sanoa asiat niinkun ne on ja olla väistelemättä totuutta, vaikka se satuttais. Koska valhe koskee vielä enemmän, jälkeenpäin...

<3 Kiitos <3


Onkohan itsekästä ajatella tollasen tekstin jälkeen, et vois olla onnellinen? Ei mun mielestä. Mul on ollu täs loman alkaessa aikaa miettiä sellasii asioita, joita oon halunnu jo pitkään oikein ajatuksella mietiskellä...

Niistä lisää seuraavassa...

Kiitos, kun luit ja että olet olemassa!

Holidai!!! =D

Mutta hiton tylsä sellanen. Ainakin näin aluksi! =P Odottaan aika tuntuu aika pirun pitkältä...=/ Vielä tää ja huominen päivä kotona. Tuntuu siltä, et aika matelee ihan sairaan hitaasti vaikka tekis mitä!
Kun on pelannu facebookissa erilaisia kuplapelejä ihan vaan tappaakseen aikaa, niin niistäkin alkaa lähtee jo pikkuhiljaa maku...-.- Varsinkin kun välillä jollekkin tasolle jää jumiin loppupäiväksi!!! =/

Mutta,

Uu mama...x]

Nyt ei oo ees mitenkään huono fiilis, mut silti aattelin kirjottaa sellasesta aika isosta ja painavasta asiasta.
Teen sen seuraavan biisin avulla:

Saatan mennä luokse enkeleiden,
Voin miettii miten hyvin asiat oli eilen,
Mä katselen teitä tuolta korkealta,
Ja annan ihmisille onnee ja turvautta,
Saatan mennä luokse enkeleiden,
Voin miettii miten hyvin asiat oli eilen,
Mä katselen teitä tuolta korkealta,
Korkealta, kirkkaalta taivaalta,


Oon menettänyt uskon elämään ja rakkauteen,
Sitä oikeeta ei löydy, ei tuu valoo harmauteen,
Oon miettiny kuolemaa,
Nyt tosi paljon,
Kävelee ulkona yksinään mun elämän varjo,
Mut luonteeseen ei sovi yksinäisyys,
Jos mun kuolema ei satuttais ketään,
Oisin menny jo onnellisena hautaani lepää,
Mä en oo hyvä ihminen,
Oon tehny liikaa väärä,
Enkä tiedä enää elämäni määränpäätä,
Tuntuu et kun menee ees jotenkin hyvin,
Ni ihan varmasti osaan onnenni tyrii,
Nyt tulis se oikee, ottais mua kädestä,
Sen jälkeen mulla ei ole hätää mistää,
Musta tulee kaunis valkonen enkeli,
Ja teidän vuoksi annoin oman henkeni,
Piti saada biiseihin itsensäkin laulamaan,
Mut sen tietää et pilaan kaiken aina vaan,
Jatkakaa kaikki elämää onnellisesti,
Mun elämäni taisi olla kestävyyden testi...


Masentava biisi. Mut kerto omasta elämästä vähän aikaa sitten melko hyvin.
Kerrompa lisää siis. Ja jos ei kiinnosta, niin ei ole pakko lukee! Jos kiinnostaa niin tässäpä sitä sitten tulee!
Oli aika paskaa. Tai no, TOSI PASKAA!!! Sellasta nihkeetä ja nahkeeta...=/ Ei sitä enää ees muista miltä se tuntu, kun on niin pitkään ollu tosi hyvä fiilis! =) Mut sen mä muistan aika hyvin, et joka aamu tuntu tosi raskaalta herätä ja et muiden kanssa kommunikointi oli vaikeeta. Omassa päässä rakentu outoja ajatuksia ja olo oli surkee. Ei pystyny funtsimaan mistään mitään hyvää...=/
Sille on vissiin nimikin, masennus. No en haluu olla masentava!!!
Nyt on hyvä olla! Eikös se oo tärkeintä? =)

Kai sitä voi vähän jo tästä alkaneesta kesälomastakin kertoo!
Todistus oli ihan odotetunlainen, eli huononi...=/

Käytös: 8
Äidinkieli: 9
Ruotsi: 9
Englanti: 8
Matematiikka: 9
Biologia: 9
Maantieto: 10
Fysiikka: 9
Kemia: 9
Historia: 9
Uskonto: 9
Bändisoitto: 10
Kotitalous: 9
Liikunta: 8
Terveystieto: 9
Opo: S
ATK: 8
Tukioppilaskurssi: S

Et menihän tuo ihan ookoosti. Keskiarvo 8,9 ja lukuaineiden keskiarvo 9. Valinnaisaineiden keskiarvo 9. Numerot jotka laski: ruotsi, englanti ja terveystieto.
Numerot jotka nousi: fysiikka

Mut ei nyt enää hirveesti tuo koulu kiinnosta! >.<
Loman alku on menny aika kivasti kotona lusiessa ja töitä tehdessä. Naapurissa oon töinä tehny kaikenlaista siivouksesta puutarhan hoitamiseen. Ja lauantaina oiskin sitten nokka kohti Rantasalmee!!! =) Ei täs nyt sitten oikeestaan oo muuta ihan lähiaikoina. Oonan ja Elisan rippijuhlat tietty reilun viikon päästä ja sitä ennen kokous Lapinvaellusta varten! =) En lähekkään Tampereelle, mut jääpähän sitten rahaa kun lähen Ruotsiin! =) Heija Sverige heinäkuun puolessa välissä med serkkusein! =D
Ja sen jälkeen oiskin vuorossa vaellusreissu Lappiin hyvässä seurassa...<3 Mitäköhän siitäkin oikein tulee??? ;)

Mut jaa...=P Täs ois viel lopuks vähän omaa tuotantoo! Enjoy!!! =D

Kaks, tämä alkaa mennä jo aika vakavaks.
Toiseen mahdollisuudet menneet jo on, toisen kanssa tulevaisuus aukoton.
Omasta itsestä kiinni paljon, tunteet vai järki edellä on.
Vai antaako toisten päättää puolestaan, ja ottaa turpiinsa siis niin uudestaan.
Helppoa ois toimia fiksusti, mut vaikeeta tehä se tarpeeks kauniisti.


Adios,

Mut mikäs tässä, riimittelemässä...x]

Kävin miettimään tässä riimien luomisen lomassa yhtä sellasta menetystä, minkä sain kokea. Tai no voiko sitä menetykseks sanoa, kun mitään en oo omistanu...-.- Mutta kuitenkin.
Sitä saa ystäviltä hirveesti tukea sellasiin asioihin ja se auttaa ihan helvetisti! Mut eihän se kuitenkaan mitään loppujen lopuks saa aikaseks...

Ehkä tää biisi ei nyt oo ihan tähän hetkeen, mutta on siinä kierolla tavalla jotain sopivaakin... Se hetki, siinä hetkessä, sillä hetkellä...=)

Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä,
Hetkessä kaikki voi muuttuu,
Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallakin,
Hetkessä kaikki voi muuttuu...




Tack,

IHANA ELÄMÄ!!! =D

Ei sitä oikein voi muuta sanoo...<3
On ollu melkosen kiva viikonloppu! Vaikka kyllä sattu sellastakin, mikä pisti fiiliksen melko alas...=/ Ei sitä haluais ees muistaa, mut jotenkin on vaan pakko...-.- Kun jokin menee pieleen, niin se yleensä menee sitten ihan kunnolla!
Mut ei se haittaa, kun on muuten ollu niin ihana meininki porukalla! <3