Mitä sitten, kun unelmat palaa tuhkaksi?
Kaikki mitä toinen tekee koituukin vaan uhkaksi.
Mua sattuu, kaikki ei oo niinkun ennen,
Kuka luokittelee ikuisen onnen rakkauteen?
Kyyneleeni ympäröivät linnoja pilvien,
Ne tuudittaa mut uneen itkien,
Ne saa tän katkeruuden verkon repeämään,
Mä en haluu kestää tätä enempää...
Fiilis, joka pistää miettimään kaikkea tätä koettua. Sen toi biisi saa aikaseks.
Näin ''jälkeenpäin'' on helppoo sanoo, et oli tosi tyhmää päästää ittensä rakastumaan. Mut sillon se oli parasta ja tuntu niin ihanalta, ettei sitä voinu vastustaa...=)
Kyllähän mä pessimistisesti alusta asti tiesin, ettei mahdollisuuksia oo. Ja silti, silti tein sen mikä sitten myöhemmin kidutti pahemmin kun mikään... Annoin oman sydämen mennä järjen edelle, rakastuin.
Oon kuullu paljon siitä, et ''Ei se oo rakkautta, se on vaan ihastumista. Rakkaus muodostuu pitkän ajan kuluessa. Et sä sitä hetkessä saa!'' No nyt vois ehkä sanoo, et veihän se aikaa. Ja mitä pitempään sitä kesti, sitä kauemmin sen unohtaminenkin kestää... Mutta kyllä, se oli/on rakkautta. Ja moni nauraa. Naurakaa vaan. Eihän se mulle mitään merkkaa. Tärkeintä on, et tiiän ite missä meen tän elämän kanssa ja mihin suuntaan...
Ja kaikki se mitä koin oli jotain niin ihanaa ja täydellistä, ettei niitä muistoja parane unohtaa...<3 Jokaista katsetta, jokaista sanaa ja jokaista hymyä tuun muistamaan ikuisesti lämmöllä!!! =) Se oli jotain mitä en voi koskaan unohtaa, enkä haluukkaan...=D
~Kun ajattelee kaikkea sitä, mikä olisi jäänyt tapahtumatta ilman sinua, olen iloinen, että olet olemassa...<3~
Mut ei täs nyt oikeestaan osaa tehdä mitään muuta kun kiittää selkärankaa omaavaa ihmistä siitä, että sano suoraan eikä antanu turhaa toivoo. Se tuntu tottakai murskaavalta sillä hetkellä, mut jälkeenpäin helvetin hyvältä. Ainoo tapa pitää muut ympärillä onnellisina on sanoa asiat niinkun ne on ja olla väistelemättä totuutta, vaikka se satuttais. Koska valhe koskee vielä enemmän, jälkeenpäin...
<3 Kiitos <3
Onkohan itsekästä ajatella tollasen tekstin jälkeen, et vois olla onnellinen? Ei mun mielestä. Mul on ollu täs loman alkaessa aikaa miettiä sellasii asioita, joita oon halunnu jo pitkään oikein ajatuksella mietiskellä...
Niistä lisää seuraavassa...
Kiitos, kun luit ja että olet olemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti