Tuntuu niin oudolta kun aika tuntuu menevän niin nopeesti. Vasta äsken oli joulu ja eilenhän se hiihtoloma loppui. Nyt on oikeesti jo kolmannes kesälomasta lusittu ja juhannus odottaa ihan kulman takana. Onhan tuosta edellisestä kirjoituksestakin ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin. Itestä tuntuu ihan kun ois kirjottanu ihan hetki sitten edellisen kerran, mutta puoltoista kuukautta ei kai oo ihan hetki...
Vois alottaa ajasta ennen koulun loppua. Meni toukokuun alkupuoli viimesiä kokeita stressatessa ja koulun loppumista hämmästellessä. Loput kuusta menikin sitten aika matalissa maisemissa; stressiä todistuksesta, vi**u*****a ihmisiä, huolta tulevaisuudesta, haikeita jäähyväisiä... Lista vois jatkua ikuisesti. Meinas kyllä pää leipoa kiinni ihan tosissaan, mutta jollain ihmeen voimalla siitä kuitenkin räpiköitiin läpi.
Helpotuksen päivänä voi ihan selkeesti pitää kevätjuhlaa ja päättötodistuksen käteen saamista. Siinä helpotti niin moni asia kerralla. Pääsin eroon koulustressistä, tiesin, ettei tarvihe enää tuijottaa raivoa herättäviä naamoja pitkään aikaan ja LOMA.
Todistus ei ollu ihan odotetunlainen. Odotin nääs huomattavasti huonompaa...:) Vois ne numerot tähän ladella nyt ihan vaan jotta tiedätte.
Äidinkieli: 10
Ruotsi: 10
Englanti: 9
Matematiikka: 10
Kemia: 10
Fysiikka: 9
Biologia: 10
Maantieto: 10
Yhteiskuntaoppi: 10
Uskonto: 9
Historia: 9
Terveystieto: 10
Musiikki: 9
Käsityö: 8
Kuvis: 8
Liikunta: 8
Kotitalous: 9
Valinnainen kotitalous: 10
Bändisoitto: 10
Atk: 9
Siihen vielä päälle musiikki-illoista stipendi, matematiikkastipendi ja kunniakirja matematiikkakilpailusta. Joten meni tosi hyvin ja yli odotusten ihan reilusti! :)
Kevätjuhlan ysipuhe meni kans aika mukavasti enkä ees jännittäny hirveesti. Tippa tuli linssiin kun piti poikia halailla ja opettajille kukkia antaa. Ei sille vaan mahtanut yhtään mitään...:') Koko juhlan ajan olin ihan omissa maailmoissani ja tuijottelin luokkasormusta sormessa. Kun sitä siinä kahteli, palas mieleen monia monia muistoja omalta kouluajalta. Sekä hyviä että huonoja. Yhtäkkiä muistin kirkkaasti miten mukavaa oli ollut ykkösellä olla luokkansa paras kaikissa aineissa ja karkailla tunneilta metsään leikkimään. Ala-asteelta miulla on pääasiassa hyviä muistoja, mutta kyllä niitä synkkiäkin hetkiä matkaan oli mahtunut jo siinä vaiheessa. Yläaste oli ihanaa aikaa kasiluokan talvea lukuunottamatta. Ja ehkä nuo viimeiset kolme viikkoa ysistäkin ois voinu jättää väliin. Jouduin jopa ottamaan hermolomaa yhen päivän viimesellä viikolla, että jaksoin olla ympyröissä mukana.
Mutta nyt se kaikki on ohi! On samalla tosi ilonen ja ihana olo, kun pääs pakenemaan kaikenmoisia ihmisiä kesälomalle, mutta samalla on hirvee haikeus mielessä jatkuvasti peruskoulun loppumisen ja luokan hajoamisen takia...(:(
Kesälomasta vois tietty hieman kertoilla tässä kun vielä muistaa mitä on tapahtunut. Oon siis loman alun ollut töissä aika kivasti ja koittanut vaan nauttia lomasta. Talviturkki tuli heitettyä jo päättäripäivänä oman mussukan kanssa Erä-Okulle. Uida olis kyllä voinu vähän enemmänkin, mutta onhan tässä vielä kesääkin ihan kivasti jäljellä.
Mie oon nauttinu lomasta omalla tavallani aika paljon. Ihmisten paljous, ihmisten pahuus ja ihmisten pelkääminen teki koulun viimesistä ajoista aika helvettiä. Nyt kun tämä erakkoluonne saa olla tasan niiden tärkeimpiensä kanssa, on olo hyvä. Ei tarvii väkisin esittää mitään tai koittaa pysyä pystyssä ja koossa. Oikeessa seurassa ei tarvii esittää voivansa hyvin, koska oikeestikin tuntuu hyvälle ja siks toisekseen saa hajotakin jos siltä vaan tuntuu.
Helppoo olla rakastunut, vaikeeta vihata minun on,
Pelkoon minä oon antautunut, niin myöskin ollut onneton,
Se helpotuksen tunne, kun ei tarvii enää päivästä toiseen tuijottaa sellasia naamoja, joista saa enemmän itkua kun hymyä, on ihanan vapauttava. Täytyy vaan nauttia tästä erakkoelämästä niin kauan kun siihen vaan on mahdollisuus. Syksyllä on valitettavasti vastassa niitä ärsyttäviäkin naamoja lukiossa, mutta minkäs sille voi. On siellä niitäkin joista oli vuoden ''erossa'' eri koululla ja joiden kanssa on tosi mukavaa päästä samiin ympyröihin.
Lukio nyt tuli sitten puheenaiheeksi. Siitä ei hirveästi ole kerrottavaa. Menen myöhemmin tänään tapaamaan rehtoria lukiolle ja sopimaan ens vuoden opiskeluista. Mukavasti sattuu vielä uus reksikin kuvioihin. Toivon että pääsen samalle ''luokalle'' edes mukavien tyyppien kanssa...:P
Muttah nyt vois ehkä lopettaa,
Kiitos ja kumarrus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti